Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
"Ja oikeinpa he, Simmias, puhuisivat, paitsi mitä tulee siihen, ett'eivät olisi tietämättä. Sillä tietämättä he ovat sekä siitä, miten todelliset filosofit haluavat kuolla, että myöskin siitä, millä tavalla he kuoleman ansaitsevat ja minkälaisen kuoleman. Puhukaamme siis", sanoi hän, "itseksemme ja antakaamme noiden olla. – Onko mielestämme kuolema mitään?" "Totta kait," vastasi siihen Simmias.
Oikeinpa niekan tavalla teet sinä tässä tehtäväsi, Konrad, ja samoin Thekla, toivon minä; sillä hänen pitää saaman rollinsa myös. THEKLA. Elä nyt ihmeitä aattele! Mitä minä? SELMA. Sinun täytyy; toki etpä saakkan likempää tietoa vielä. Konrad, kuule näytelmäni kehäys sinä. KILIAN. Kuinkapa hän asetellee. THEKLA. Varmaan onnistuisitte. KILIAN. Mahdotonta. Minulla ei ole niitä lahjoja.
Rakastathan minua, Minäkin rakastan siis sinua. AINA. Ei vaari! Siunatkaatte vainoojianne, Rakastakaatte vihollisianne! Niin oppinut ma olen raamatusta. Oikeinpa kuulustelet katkismusta! Pienetkin kellot hyvin heläjää. AINA. Vaan sanos, ihmisiä miksi sä Niin vihaat, vaari kultasein? KILPI. No, no! Ei nyt, vaan toiste. AINA. Sano vaan nyt jo!
Orit päästettiin liikkeelle; koko takapuoli rekeä täynnä poikia, jotka olivat siihen istahtaneet toinen toiseensa kiinni kuin varikset raadon päälle, täytyi hevon ponnistella ylämäkeen. "Oikeinpa on ihme ja kumma", sanoi Matti, "että pojannassakoiden pitää saamaan ajaa ilmaiseksi." "Niin, se on kaupunginlaki se, näetkös", mutisi Petter. "Mutta maanlaki ei anna semmoista oikeutta."
En minä pappilan hajua tuntenut, ennen kuin olin ehtinyt puutarhan aidan viereen. Huh, kun siitä lemusi hajua monenlaista, niin ettei ollut enään määrääkään. Minä vetelin hienoa hajua nenääni ja oikeinpa tuntui se menevän sydämen pohjaan saakka. Hyvähaju nenässäni hyppäsin pappilan portista sisälle, oikein tasakäpälässä. Mutta joko taas, pihassa lähellä porttia makasi hallava koira.
"Se ei ole tämä, joka minua huolettaa," minä sanoin, "vaan se, että vaikka sinä aina olet oikeassa ja Jack väärässä, sinä kuitenkin annat hänen uskoa, että asia on päin-vastoin, hän kun itse on niin tyven, mutta kiihoittaa sinua vihaan." "Oikeinpa oivallista kasvatusta annatte lapsillenne, rouvani," sanoi isäni kääntyen äitini puoleen.
"Tuo nuori mies ei arvattavasti ole saanut parempaa opetusta äidiltänsä eikä sinulta. Mitä kylvätte, sen saatte niittää. Tahdotko että minä kirjoitan hänelle?" "Oikeinpa kiittäisin sinua, Saara, jos tahtoisit sen tehdä", vastasi Jaakko Worse iloisesti; se olisi suuri helpoitus hänelle itsellensä.
Mutta mitä lausui Mikko tuosta olutjuustosta Sonnimäellä? Hyvä ystävä, sen keitimme itse ja itseppä sen syödäkkin saimme. Niin juuri, ja muistelenpa vielä toistakin asiaa tuosta Sonnimäen illasta. Ennustihan silloin eukkonne meille ankaria tuhon päiviä? Sen hän teki, ja oikeinpa hän ennusti.
Antero näki ikkunasta Karilan nuoren isännän istuvan pöydän ääressä lukemassa. No, voi toki! No, johan nyt... Enhän ollut tunteakaan! Käykäähän toki... Vaan sattuipa somasti! Että vielä sai nähdä maisterin! Kun kesällä kuulin kulkeneenne ohitse, niin oikeinpa olin monta päivää raskaalla mielellä. Ei sopinut minun silloin. Eihän toki, eipä siltä.
Emilia sanoi päänsä olevan kipeänä, josta syystä hän ei jaksanut laulaa, ja kipeä se todella olikin, oikeinpa kovin, sen näin hänen silmistäänkin. Hänen päätänsä tavallisesti aina rupesi kivistämään, jos hän harmistui taikka muuten oli levotoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät