Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Uhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana: "Kun et laita laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata, potkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!" Silloin Pohjolan emäntä pani kutsut kulkemahan, airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen!
Vasta niin, vaan kyllä se ehkä on jo liian myöhäistä. Melkein se sitä lienee, sanoi isäni vähän naurahtaen. Pian olin minä täydessä reilassa lähtöä varten ja hevonen oli valjaissa pihalla odottamassa. Vierimän ukkokin sattui olemaan meillä juuri samana päivänä, sillä hän oli päivätöitä maksamassa. Kun ukko sai kuulla, että minua viedään kouluun, huudahti hän: Ohoh! vai kouluun. No, sehän hyvä on.
"Ohoh, se ei koskaan voi olla mahdollista!" virkkoi komisarius; "semmoisia laineita en ole koskaan nähnyt Vetterille." "Vai niin, luuleeko herrat, että minä seison tässä valehtelemassa?" sanoi kertoja hieman närkästyen. "Jos niin on laita, niin en virka enää sanaakaan."
"Ohoh lapseni", lopetti hän sitten usein puheensa, "otapa huomataksesi, piileehän sinussakin erakko: ken tahtoo elää hyvää elämätä, sen pitää olla ypö yksinään, ei suvaita ketään eikä keltään mitäkään toivoa. Tiedätkös, kuka on rikas? Joka ei kaipaa muuta kuin mitä hänellä itsestään on. Ja kuka on köyhä? Joka vieraalta odottaa sitä, mikä hänen omaansa on.
»Ohoh, nuori ystäväni», vastasi vanha mies, »minun naapurillani on tosin hiukan ilkeä naama ensi näkemältä, mutta ei koskaan ole kuultu, että kellään tutustuttuaan häneen lähemmin, olisi ollut syytä valittaa.»
Sanoi vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta, jos saatat omille maille, oman peltoni perille, oman käen kukkumille, oman linnun laulamille! Otatko kultia kypärin, hope'ita huovallisen?" Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä.
Sanalla sanoen: Johannes ja minä, me rakastamme toisiamme sydämmemme pohjasta, ja hän tahtoo ottaa minut vaimokseen..." "Ohoh!" huusi isäntä ja nousi pystyyn; selvään näki, että hänen entinen raihnaisuutensa oli vaan teeskenneltyä. "Ohoh!" huudahti hän vielä kovemmin, ikäänkuin olisi hevonen häneltä karannut pystyyn.
»Ohoh!» virkkoi Ludvig äänellä, jossa ei ollut mitään muutosta havaittavana, vain julmistaen tuuheita kulmakarvojansa, kunnes hänen läpitunkeva musta silmänsä peittyi melkein näkymättömiin niiden alle. »Vai niinkö asiat ovat? Vai meidän vanha vasallimme tahtoo ruveta näin itsevaltaiseksi meidän rakas serkkumme kohdella meitä näin tylysti?
Niin, Aksel, kyllä se vain niin on sinä et minua enää rakasta. AKSEL. Ohoh tuopa oli suuri uutinen! BERTHA. Etkä sinä enää ole aivan suorakaan minua kohtaan. AKSEL.
Laulajan äänessä oli niin surullisen omituinen sointu, että jälemmällä lautalla työskentelevä Risto nojautui keksinsä varteen ja sanoi kokille: "ei se laulaja tunnukaan lystikseen laulavan." Pakkanen oli niin että nurkat naksahtelivat. Rovasti tuli kansliaansa ja katsoi lämpömittaria. "Ohoh! Seitsemän kolmatta mutta ehkä se mietonee päivän valjettua." Ulkoa kuului reen jalasten ratinaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät