Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Tulin sitten yhtenä ehtoona myöhäiseen Mikko Käskisen tykö, ja istui siellä monta miestä pöydän ympärillä. Sanoi yksi: "tule tänne, niin saat oltta;" sillä minä olin talonpojan vaatteisiin puettuna ja ulos-annoin itseni Kangasalan pappilan rengiksi. Sanoin minä vastaten heille: "ohoh, onko teillä tässä pitäjässä oltta, eikö ryssä sitä löytänyt ole?"
Piki-koura, piki-pässi, nahan-varas, raja-suutari, ja senkin tulen saatana!" sätti Leena niin ettei kukaan saanut häneltä suun vuoroa. "Vai niin!" sanoi Olli viimein, kun ei jaksanut enään kuulla, ja tarttui Leenaa niskasta kiinni, ja vei ovelle. "Tuost' on timmermanni jättänyt viisi hirttä poikki! Mene ulos!" "Ohoh, sinä naali!" sanoi Leena ja rupesi pitelemään vastaan.
Mutta tää Katri on minulle aina ollut kylmä", sanoi prinssi. "Ohoh, armollinen herra", sanoi Ramorny, "jos te, nuori, kaunis mies, ja vielä prinssi, ette tiedä kuinka päästä kauniin tytön suosioon, niin ei asiasta enää ole mitään sanomista".
En toki semmoista tekisi; en varsinkaan kun siitä onnettomuuksia voisi seurata, niinkuin tässä kohden tapahtuisi. Ohoh, olisinpa silloin aika lurjus! Sano heti asia minulle! En minä siitä kenellekään puhu, sen lupaan. JANNE. En tohdi sitä ilmaista, en millään tavalla; sulho iskisi minuun ijankaikkisen vihansa.
Klaus kohta kotio riensi, Alla päin, pahoilla mielin; Otti tulta tervaksehen, Tulta tuoheen viritti, Pisti tulen nurkan alle, Valoi alle valkiata. Elinainen nuori roua Pisti sormensa lasista, Vihkisormus sormessansa: "Ohoh Klaus kultaseni, Elä sormustas kaota, Jossas kantajan kaotat!" Klaus Kurki kurja miesi Veti miekkansa tupesta, Raappas rauan kiiltäväisen, Laski oitis sormen poikki.
Elinainen nuori roua Piti lastansa lasista, ltkeväistä ikkunasta: "Ohoh kulta Klaus kulta! Elä polta poikalastas, Jossas poltat poiantuojan." "Pala portto poikinesi, Tulen lautta lapsinesi! Ei se ole minun poika, Se onpi Uolevin poika:" Elinainen nuori roua Herra Kiesusta rukoili: "Ohoh Herra Kiesus kulta, Anna armas Herra Kiesus, Vielä äitini näkisin!
Eilen aamulla se alkoi, ei tosin näin taajaan mutta yhä se vaan tshi, pahenee. Mitä minun on tekeminen? HOFFMANN. Yhä edelleenkin aivastella, siksi kunnes se itsestään taukoaa. Odottakaa siellä. Minä en voi kaumemmin odottaa. Heti paikalla herra tohtori! HOFFMANN. Ohoh! Taitaa olla henki kysymyksessä. Eipä paljon muutenkaan, hyvää päivää! Minulla on tämmöinen kauhea tauti, niinkuin itse kuulette.
Tuo mulle tulinen turkki, päälleni panuinen paita, jonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin, ettei pää pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi rauan kirkkahan kisassa, terän tuiman tutkaimessa!" Itse vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Pohjolan emäntä! Joko saat jaolle sammon nenähän utuisen niemen, päähän saaren terhenisen?"
Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: "Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Mitä, seppo, siitä laait, kuta, rautio, rakennat?"
"Täti, onko siellä paljon karhujakin?" kysyi Pekka innostuneena. "Kuuluuhan niitäkin olevan, mutta ne ovat vaarallisia." "Ohoh!" arveli Pekka; "jahka Antti ja minä saamme pyssyt, niin saattepa nähdä." "Niin, kunhan kykenette sellaiset itsellenne hankkimaan, mutta siihen kyllä taitaa kulua aikaa", tuumiskeli Mattu. "
Päivän Sana
Muut Etsivät