Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. marraskuuta 2025
Ohoh! ajatteli Elli itsekseen. Niin ne kaikki luulee, mutta siinä ne suuresti erehtyvät. Ja laulellen kävi hän järjestelemään huoneita. Mutta aamu alkoi tuntua pitkältä. Ei ollut enää juuri mitään tekemistä ... ilma oli kaunis, ja herrat yhä viipyivät ylhäällä.
"Ohoh!" mutisi hän; "olisinpa vallan mielelläni paiskannut kankeni tuon konnan päähän. Oikein käteni syhyivät. No! toivonpa kuitenkin, että tuo kiharatukkainen salamurhaaja kerran joutuu hirsipuuhun, vaikkapa minun itse täytyisi kietoa hamppuinen paula hänen lyhyen kaulansa ympäri. Hyi! miten kevytmielisesti hän menetteli ihmis-hengen kanssa, ikään kuin vaan olisi käsissään kapeljo taikka rausku!
He sanoivat: Ohoh, sepä saadaan nähdä! Kapteeni soitti ovelle. Palvelustyttö päästi kaikki kolme sisälle ja nauraen ja makeillen niille kahdelle hienommalle herralle antoi näiden mennä odottamaan siihen viereiseen huoneeseen, jossa kapteeni oli aamupäivällä odotustuntinsa viettänyt, mutta kapteenille sanoi happamesti, ettei neiti Fagerlund ole tänäpäivänä enää tavattavissa.
Siinä meidän rikkautemme! Majavainnahoilla hankimme varoja auttaaksemme omaisiamme. Saatpa nähdä, että majavista viimein tulee lehmiä ja lampaita." "Ohoh, Pekka, kuinka sinä puhut oivallisesti! Se on tietty, että meidän on pidettävä kiirettä."
"Niin on," virkkoi Vinitius, "en tosin itse ole häntä nähnyt, mutta olen kuullut kerrottavan, että hän käy kiinni härän sarviin ja kuljettaa sitä minne hyvänsä." "Ohoh!" huudahti Chilon, joka ei ollut kuvitellut Ursusta niin väkeväksi. Mutta Croton naurahti ylenkatseellisesti.
"Teidän pitää pois tästä mökistä! minä en kärsi semmoista kerjäläisiä peltoni aidan vieressä", sanoi Niemimäkelän isäntä ja tömisti jalkaansa lattiaan. "Ohoh, naapuri! Jo nyt alkaa tulla liiaksi! Pitäisi teidän toki se tietää, että tää torppa on meidän, josta ei teillä ole voimaa meitä pois ajaa." "Sepähän nähdään, kuinka kauvan torppa on teidän", vastasi Niemimäkelän isäntä ja lähti pois.
Mitä minä hänestä välitän, kyllä hän minun puolestani saa hyvä olla. Mutta minä en pidä tytöistä, jotka kävelevät aina kavaljeerien kanssa. Sinäkö? Ohoh! Niin minä, mutta minun on vilu ja minä lähden nyt kotia. Laina ei ainakaan minua jätä; etkö jää tänne kanssani? kysyi Elsa eräältä toverilta. Totta kai, täytyyhän tässä katsella, miten parhaat luistelijamme luistelevat.
Ohoh, siinä petyt; minä olen kulkenut sillä kymmenen peninkulmaa vähemmässä kuin puolessatoista tunnissa, eikä siitä näkynyt enempää kuin jos se olisi juossut kertaalleen ympäri Saint-Sulpice'n torin. Vai niin, mutta melkeinpä saat minun katumaan. Katumaan? Niin, minä olen sen menettänyt. Kuinka niin?
Itämaat ovat meidän.» Odottavat vaunut jälleen tavattuamme lähdimme nopeasti ajamaan. Sulttaani Hassanin vanhan moskean edustalla vaunut pysähtyivät. Donovan Pasha otti kaukoputken käteensä ja pyysi meitä itseänsä seuraamaan. Ohoh! Mihinkäs nyt oikein mennään? Hän vei meidät tämän moskean korkeimman minareetin ylimmälle parvekkeelle. Hyi inhoittava, päätä huimaava, äitelöivä tunne!
Miks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi? Oisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna, pääsnyt kuu kumottamahan, nousnut päivä paistamahan." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene eikä kourin koskemalla, käsivarsin vääntämällä." Meni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh seppo Ilmarinen!
Päivän Sana
Muut Etsivät