Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Sillä kaikki metsän eläimet olivat Tapion karjaa; hänellä oli monta palvelijaa ja hyvästi kasvatettuja lapsia. *Nyyrikki* veisti pilkkuja puihin, ettei metsästäjä eksyisi; *Pellervo* johdatti karjan kotiin; *Tuulikki* levitti punaisen silkkihuivinsa sillaksi ojan poikki. *Metsän piika*, Tapion pieni palvelustyttö, eli sulalla vedellä ja soitteli niin suloisesti huilullansa, että Mielikki heräsi aamu-unestaan ja kuuli metsästäjän rukoukset.
TIERA. No, elä pelästy noin surkeasti, Nyyrikki. Sinä näet, ettei hän sanoistasi lukua pidä. NYYRIKKI. Anteeksi pyytämään valmis olen. KULLERVO. Sinä kehno penikka! NYYRIKKI. Ja heikko, kovin heikko; sillä enpä ole sinun hirveätä voimaas osakseni saanut. Mutta muistanko oikein? Me ennenkin olemme yhdessä olleet, ja viimeiseksi, luulen, seppä Ilmarisen pihalla.
Ehkä se onkin Nyyrikki, Tapion poika, ehkä on täällä isänsä asioilla kiertelemässä, metsämaita katselemassa, tulevana talvena tänne karjansa ajaaksensa. Sitä ei saa tappaa, ei mitään pahaa sille tehdä, täytyy väistyä, jos tielle tulee. Jo laskeutuikin keihään kärki, joka oli ollut kohona, valmiina iskemään, ja Sara asetti jalkansa toisen taa peräytyäkseen.
KIMMO. Sinäkö näillä seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus? NYYRIKKI. Nyt ei huolita siitä. Minä tiedän ihmeitä. KIMMO. Kertoopas ne. NYYRIKKI. Mitähän tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas? KIMMO. Enhän tiedä mistään vielä. Ketä kosevat asiat? NYYRIKKI. Kolmea miestä kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista. KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmissäsi kummitellut?
Nyyrikki, poika; sininen levätti, sininen tahi punanen korkea hattu, kirves. Tellervo, tyttö; kullankeltainen tukka, kevyt, hienohelmainen paita. Tuulikki, tyttö; koivunvarpuja, punainen silkkiliina. Metsänpiika, pieni tyttö, huilu kädessä. Kaksi haltijaa, joilla on hunaja-arkkunen. Ensimäinen, toinen ja kolmas haltija. Eräs metsästäjä. Tapion karjalaumoja. Tasanko metsässä.
NYYRIKKI. Kaatoipa multa kontio naudan, ja karkuun lähdin taas ja aina seurasi mua onni. Nyt on virkani lintuja murhata ja, sitä harjoittaissa, viimein, luulen minä, kiikahdan rakohon mustan mullan. Usko minua, ystäväni, meitä kaikkia kerran musta kuolo päähän koppaa. TIERA. Yksi toisensa perään hän meitä maahan nuijii, juuri niinkuin uni tällä hetkellä tässä nyt; ja uni on kuoleman esikuva.
Jos kirahdat tästä yhdellekin auringon alla, niin oletpa kuoleman mies, koska sun kohtaan; sen vannon. NYYRIKKI. Hyvä ystävä, minä olen ääneti kuin kiiski kiven alla, en jalkani alustallekaan kuiskaa tätä tietoa. KIMMO. Tee se ja lähe matkoihis! NYYRIKKI. Kas kas, kuinka olet äkeä, veljeni! Etkö salli mun pikimältään pistää itsiäni sisään Untolan pirttiin? KIMMO. Sitä, Jumal' avita! en salli.
NYYRIKKI. Mutta toiset kumppanimme, he pääsit kaikki ehjin turkin vihaisen sodan hampaista? TIERA. Oi Nyyrikki ystäväni! Käpsä ei tämän yösen perästä enään leipää jäyrä; kaiken tarpeensa hän saanut on. Mutta tuossa on olvi. Kaikki istukaamme, ja tehköön olvi parastansa. Mutta pois on Kullervo seurastamme. TIIMANEN. Hän vuorelta tulen loimotusta katselee. NYYRIKKI. Se taitaa häntä ilauttaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät