Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Hän alkoi itkeä uudelleen. "Vaiti, vaiti ajatteles että hän kuulisi." Tyttö katosi akkunasta. "Kas niin, nyt menee Lagertakin." Hän läski käsivarret akkunalaudalle ja nyyhkytti. "Rikhard." Lagerta seisoi ulkona trottoarilla. "Oletko sinä siellä?" Tyttö ojensi hänelle omenanraakaleen. "Tahdotko maistaa?" "Kiitos." "Pidä vaan se kokonaan." "Sinä olet hy-hyvä sinä, La-ge-gerta."
"Pastori ei tahdo?" nyyhkytti nainen. "Jumal' auttakoon minua, minä tulen hulluksi." Ja hän horjui kauhean tuskan valtaamana ovellepäin. "Jumalan nimessä, sinä saat sen", huokasi pappi, ja otti samassa pöydältä avaimen. "Tässä se on", jatkoi hän vastahakoisella liikkeellä.
Sen kuultuaan seisoi hän ensin ääneti kuin pilvistä viskattu, vaan sitten yksinäisyyteensä sulkeutui ja myöhään yöhön itkeä nyyhkytti. Vaan yöllä kokosi hän voimansa ja kamsunsa. Nöyrällä tyyneydellä seisoi hän aamulla kohtalonsa edessä.
"Muista äskeistä lupaustasi, sanoit tahtovasi seurata tule tule!" Livin silmät tuijottivat häneen ja hän lausui vaan samalla, sydäntä vihlaisevalla äänellä: "Aslak! Aslak! että taisit minua pettää!" "Ei, ei! älä sano sitä Liv, sillä se viilaisee sydäntäni. Muista ", hän kumartui ja kuiskasi jotain Livin korvaan. Mutta silloin ei Liv enää kestänyt. Hän itkeä nyyhkytti.
Sydän sylissä ja tuskasta vavisten odotti Reeta vuoteellansa mitä sitte seuraisi ja Mari itkeä nyyhkytti nurkassa. "Ei ne sen vietävät edes pala tulessakaan ja käryävät kuin kadotuksen kattila", tuumaili Martti kokoellen palavia puita kalossien päälle.
»Oletko hullu?» huusi hän. »Tahdotko nähdä isäsi hirsipuussa roikkuvan?» Ja unohtaen minun läsnäoloni hän sadatteli geelinmurteella pitkän aikaa poikaansa, joka ei vastannut mitään. Mutta hänen vaimonsa, kuullessaan hirsipuusta mainittavan, heitti esiliinan kasvoilleen ja nyyhkytti entistä äänekkäämmin.
Ilmoita tuskasi minulle; on kai sinulla jotain, jonkatähden voit elää tai olkoon niin kärsiä?" "Kyllä", nyyhkytti nainen, "pieni tyttöni! jonka pastori kastoi pari kuukautta sitten, mutta hän sairastaa kuolintautia ja hän kuolee!" "Mutta miehesi?" kysyi pappi. "Oi hän", huokasi nainen ja peitti laihoilla käsillään silmänsä. "Ehkä hän on kuollut?" lausui pappi sääliväisesti.
Nyt oli hän levollinen, sillä hänen elämänsä onni oli Jumalan kädessä. Eevi epäröi hetken. Mutta kun hän nosti silmänsä ja näki Heikin rakkautta säteilevän katseen, unohti hän kaiken muun, kietoi kätensä Heikin kaulaan ja nyyhkytti kuin lapsi.
Oletteko näin ollen aviopuoliso, kristitty, äiti! Jeanne nyyhkytti: Mitä minun sitten on tehtävä? Pappi vastasi: Kaikki paitsi ei sallia tuon inhoittavan asian tapahtumista. Kaikki sanon minä. Hylätkää hänet! Paetkaa tästä saastutetusta talosta. Jeanne lausui siihen: Minulla ei ole rahaa, herra kirkkoherra. Ja sitäpaitsi puuttuu minulta siihen nyt rohkeuttakin.
Nyt hän oli yksin, nyt hän sai itkeä rauhassa. Häntä palelsi, hän kietoi saalin ympärilleen, heittäytyi pitkälleen sohvalle ja nyyhkytti. Vakuutti kyllä itselleen, että hän oli onnellinen, ettei hänellä ollut mitään syytä itkeä, muuten hän vaan kun oli paha mieli, ja kun täytyi itkeä. Oikeastaan hän itki omaa taitamattomuuttaan, omaa kykenemättömyyttään, niin sitähän hän itkikin.
Päivän Sana
Muut Etsivät