Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
"Minulla ei ole lippua." "Voithan rukoilla Jumalalta sellaista." "Jumala ei anna meille aina mitä me rukoilemme." "Jumala on ilkeä, Jumala on ilkeä!" sanoi lapsi itkien. "Vaiti, niin ei saa pieni Kaarle sanoa." "Tahdon saada lipun, tahdon saada lipun," nyyhkytti hän itsepäisesti.
"Tehkäätte niille hyvää, jotka teitä vihaavat ... ja ...," nyyhkytti pieni Anna. "Ja? ... tahdotko, että minä opetan sinun lukemaan, minä? ... ja?..." Ei mitään vastausta. "Vai niin sinä et osaa paremmin!
Minun ei tarvitse tehdä sinulle tiliä aikomuksistani. Ja entäpä jos heitä syyttäisinkin? Mitä sitten? Ei mitään, minä vain kysyn. Rovasti rupesi sanelemaan jotain kirjoitettavaa. Kaarina purskahti itkuun, jätti kynänsä pöydälle ja riensi ulos. Ruustinna nyyhkytti tuolilla oven suussa. Lauri poistui kanslian oven kautta ulos.
Mutta kun ovi oli suljettu, riensi Saara yli laattian ja kuunteli. Hän kuuli hänen syöksevän ulos porstuasta, kuuli porttia lyötävän kiinni ja nopeita askeleita ikkunan ohitse. Silloin hän kääntyi päivän valoon päin, painaen kädet rintaansa vasten; suupielissä vapisi jotain, mikä katkeralta hymyltä näytti; sitten heittäytyi tuo nuori, voimakas nainen alas laattialle ja itkeä nyyhkytti.
Hän nosti päätänsä ja kysyi: Etkö sinä ole nukussa? Nelma nyyhkytti: En. Sakris kysyi: Miksi vuoksi sinä itket? Nelma ei vastannut. Rampa kömpi, käsillään huonekaluihin nojaillen, sitä vaaleampaa paikkaa kohti, jonka hän huomasi Nelmaksi... Kosketteli isoilla kourillaan Nelmaa. Ja kysyi uudestaan, vihaisesti: Miksi sinä itket? Miksi et anna minun maata? Nelma ei vastannut, vaan itki.
Renkala tuli nyt myöskin ja ärjäsi tytölle: »Etkö tiedä, että paimenen tulee olla karjansa kanssa? Missä olet ollut ja missä on Ruskanen? Se sinun täytyy tietää.» Iiri itkeä nyyhkytti, niin että hänen oli vaikea saada sanaa suustansa. Hän vastasi kuitenkin rehellisesti: »En tiedä, en tiedä, missä Ruskanen on Metsässä söivät » »Niin, kai ne söivät, mutta missä se nyt on, kuuletko?
»Kuss' aallot Laatokan vuoriin lyö, Kuss' Imatran innot raukes» saneli Elsa Eeville heidän istuessaan yhdessä kosken partaalla. »Kuss' uurtaa vaaroja .» »Elsa, sinä et saa, minä en jaksa enää!» Eevi kätki kasvonsa Elsan syliin ja nyyhkytti. »
Filosofian tohtorina minä kielsin kaiken inhimillisen aavistuskyvyn, mutta sulhasmiehenä minä hurskaassa yksinkertaisuudessa uskoin itsekin sitä. Ferdinand! Ferdinand! nyyhkytti Fredrika. Jumala suojelkoon sinua! Ole onnellinen, mutta emme me enää toisiamme näe milloinkaan! Matka Magdeburgiin.
Ei kyllä oikein ääneensä itkeä ilennyt, että muut olisivat kuulleet, mutta nyyhkytti hartaasti ja nuttansa hialla vesiä poskilta pyyhki.
Mutta tyttö ei saanut enää sanaakaan sanotuksi, vaan hyrskähti itkuun ja upotti polttavat kasvonsa hänen rintaansa, nyyhkyttäen niin että hento ruumis värisi. »Mitä ? Miksi sinä itket, minun Tuomenkukkani?» Tyttö yhä nyyhkytti, hento ruumis värisi: »En minä itsekkään tiedä... kun en minä voi antaa sinulle niin paljo kuin minä tahtoisin!»
Päivän Sana
Muut Etsivät