United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos joutuisin avun tarpeeseen, niin autatko minua? Isä ei ehkä enää tahdo minusta mitään tietää? Se on nyt tietty, että autan. Hän jäi Anterosta kanslian rappujen eteen, tarttui avaimeen, seisoi siinä hetken ja meni sitten sisään. Antero meni toisesta ovesta. Rovasti istui kansliassa Kaarinan kanssa, hänelle jotain kirkonkirjoista sanellen.
Paitsi sitä rakennutti hän erityisen kanslian ja vielä toisen isonlaisen rakennuksen lemmityllensä, parooni Grothusen'ille. Kaikesta tästä taisi suuri-visiiri hyvin huimata, ett'ei hän suinkaan aivan pian pääsisi kuitiksi vaivaloisista vieraistansa, ja hän koki sentähden kaikilla tavoilla tehdä kuninkaan olemista vaikeaksi.
Ei se suomenkieli muka ole mikään niin vaikea ja monimutkainen kieli kuin miksi fennomaanit sitä itserakkaudessaan kehuvat. Yhdellä kesälomalla sen salaisuuksien perille voi päästä. Virkatoverit yhä murisivat, mutta ukko sanoi, että se olen minä, joka määrään. Eikähän siinä mikä auttanut. Mutta kun kanslian päällikkö astui ulos istuntohuoneesta, mutisi hän: »Ukko on höperö!
"Luulen hänen nimensä olevan Antonius Macedo", vastasi kuninkaallisen kanslian virkamies. "Antonius Macedo", mutisi everstiluutnantti. "Olisi hauskaa tietää onko Pereiran tiedossa, että tämä Antonius Macedo, jota hän pitää seurueessansa, on paavillinen käännyttäjä ja jesuiitti?"
Tähän saakka oli hän hyljännyt jokaisen ajatuksenkin sinne päin, sillä eihän kanslian rauhallisissa toimissa päässyt laakereita leikkaamaan. Mutta nyt se uudestaan johtui hänen mieleensä. Ehk'ei kunniaa ja onnea ollutkaan missään hänen kaltaisensa saavutettavana. Tuo uljas tuuma liittyä vapaaehtoisiin ei käynyt päinsä.
Jokainen kanslian herroja kääntyi uteliaasti katsomaan tuota raiwoisaksi sanottua nuorta wankia. Mutta kukaan ei ollut odottanut nähdä mitä näkiwät. Tuota ihanaa nuorukaista, jonka silmistä loisti teräwä äly ja awonainen katsanto, ei tahtonut kukaan uskoa pahantekijäksi. Paronin silmät kohtasiwat myös wangin silmiä. Hän tuskin woi peittää wapsausta, minkä tämä katsaus waikutti.
"Onko tuo huone suuri?" "Kolmekymmentä jalkaa kukin sivu." "Ja keskustelu tapahtui keskellä huonetta?" "Melkein." "Ja aivan matalalla äänellä?" "Enoni puhuu aina matalalla äänellä. Minä en puhunut juuri ensinkään." "Kiitos", sanoi Holmes ja sulki silmänsä. "Olkaa hyvä ja jatkakaa." "Minä tein kuten hän käski ja odotin kunnes muut kanslian virkamiehet olivat menneet.
Siinä on nyt seuraus, sanoo Garborg, meidän entisestä surullisesta historiasta, joka on vaikuttanut, että tämä maa, jonka pitäisi oleman työlle perustettu, Schweiz'in tai Belgian mukaan, on tullut saksalaisen mallin mukaan kanslian tai kirjallisuuden maaksi.
Lopulta luuli hän eräässä kuninkaallisen kanslian virkamiehessä, jolla oli paljon tekemistä ulkomaan asioiden kanssa, tavanneensa semmoisen henkilön, joka saattaisi antaa hänelle tarpeelliset tiedot. Tämän puoleen kääntyi hän siis kysyäksensä tunsiko tämä sitä miestä, jota hän kädellänsä osoitti.
Jaa, jaa, käypä sisään, käypä sisään. Tässä kukkia olen nostellut, että on selkärankani katketa, niin, niin, käy sisään vaan! Ja hän saattoi Vuorelan sisälle, istutti hänet keskelle kanslian suurta puusohvaa ja rupesi piippuja valikoimaan. Ja Vuorelan mieli lämpeni rovastin ystävyydestä. Ehkä hän olikin liiaksi surrut kaikkea sitä, mitä oli viime aikoina tapahtunut.