Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. marraskuuta 2025
Ensin niin kaunis nuttu ja sitten kun luulin, että minua lyötäisiin koska jäin taipaleelle koko päiväksi vielä tämäkin.» »Herkeä jo vihdoinkin», käski Boleslav. »Täytyyhän sinulla toki olla vuode. Missä sitten olet ennen maannut?» Regina säpsähti ja loi silmänsä maahan. »Oh, ennen!» sammalsi hän. »No?» »Ennen nukuin joko ulkona oven edessä...» sanat takertuivat kurkkuun »Tai?»
Nukuin ennenkuin olin ennättänyt Isämeidän loppuun, aloin aamuni laulelulla ja olin koko päivän melkeinpä vallattoman iloinen, keveä ja työnhaluinen. Kävi toteen mitä Susanna oli sanonut, että rakkaudestamme koituisi minulle terveydenlähde, tehokkaampi kuin mitä mikään lääkärin viisaus olisi voinut keksiä. Kymmenes luku.
"Onko ainoatakaan hetkeä ollut, joko valvoin taikka nukuin, jona se ei ole ollut edessäni juuri niinkuin sen oli tapa olla niinä onnettomina päivinä, jolloin käänsin selkäni sitä päin ijäksi! Voi, koti, koti!
Nukuin vihdoin sydän täynnä katkeruutta. Yöllä näin pahoja unia; kun sudet minua metsässä ahdistivat, koetin huutaa ja juosta pakoon. Kukaan ei huutoani kuullut, eikä auttamaan tullut. Vihdoin näin äidin, joka hameen helmat käsiin koottuna, juoksi metsästä apuun. Silloin heräsin tuskan hiestä märkänä paljaalla lattialla. Yö oli vielä pimeä. Hiivin vuoteelleni vavisten.
Ken untanne on häirinnyt? PISPA HENRIK. Ei kukaan. Kun vuoteen mulle saivat tehdyksi Tuon köyhän töllin hurskaat asujamet, Mä menin levolle ja nukuin pian. Mut maatessani kummallisen unen Näin. Vapaasti taas täällä hengitän... Niin raitis ilma on... KAARLO. Mut surman kylmä! PISPA HENRIK. Se uneni ol' erinomainen.
Niin, minä makasin, nukuin, mutta äkkiä heräisin ... ukkoseen, luulette ehkä!... Ei, jumala varjelkoon ... ei minua herätä ukkonen eikä myrsky ... olinpa kerran Ahvenamerellä ja... Ei, te olitte satamassa, oikaisi muuan utelias.
Kun olin astiat pessyt ja kaikki likavedet tunkiolle vienyt, heittäysin ovensuusänkyyn ja nukuin siihen heti. Nukuin niin uuvuttavan raskaaseen uneen, ettei mikään olisi minua siitä voinut herättää. Kun seuraavana aamuna heräsin ja raotin silmiäni, näin emännän seisovan keskellä pirtin lattiata ja kuulin seuraavan keskustelun: »Niin pahan näköistä se ylenantoi, että minua ihan puistatti.
Hän otti miekkani, minä nukuin, olin hänen armoillaan, hän olisi voinut iskeä. Miksi olisi hän siihen tarvinnut apua? Kenties saadakseen minut elävänä käsiinsä? Jos hän taas sitä olisi halunnut, miksi olisi hän jättänyt minulle oman miekkansa? Oi, nyt tunnen sinut jälleen, isä: et pelosta, vaan hellyydestä ja säälistä niin teit, tahdoit antaa meille anteeksi! Antaa anteeksi?
Kuu loi hiukan runollisuutta Billin päivettyneille kasvoillekin; hän loikoi tarkkana ja huolellisna vahtina, pää käden nojassa, talonväen ja matkamiesten välillä. Vähän aikaa tuota näköä katseltuani, nukuin taas ja sitte heräsin vasta päivän valettua, kun Bill kumartui korvaani päin ja sanoi: "kaikki valmis!" Kahvipannu höyrysi pöydällä, mutta Miggles oli poissa.
Luonto piti kuitenkin puolensa, ja minä nukuin pian ja näin kauniita unia. Senkaltaisissa tapauksissa oli äitini useen vieraanani, joka ystävällisesti lohdutti ja kehoitti minua. Tämän kaltainen on kuvan synkeä puoli; nyt joitakuita sanoja kirkkaastakin. Kevät ja suvi on kerjäläiselle kultainen aika.
Päivän Sana
Muut Etsivät