Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ei me tiedetä vielä, jos mennäänkään ... ja tokkopa mentäneenkään? Minnekkäs te sitten menette? Lapinlahden kirkkoon me aiottiin. Aikokaapa minne tahansa, mutta rautatielle se teidät kuitenkin riipaisee ... riipaisipahan minutkin... Ja näkikö Matliena sen? Näinhän minä. Hyvinkös oli? No, minkälainen se oli? Olihan se ... kummahan se oli... kumma, kumma... en minä olisi semmoiseksi uskonut.
"Mitä vielä", sanoi Frank ylenkatseellisesti, "näinhän minä, kun kuljimme alaspäin, jonon tyyntä vettä vasemmalla puolella; sinne pääsisimme helposti kulkemalla virran poikki". "Mutta, herra, tämä putous ei ole suoraan virrassa, vaan vinossa; matalampi vasemmanpuolinen osa on paljo kauempana kuin oikeanpuolinen, jonka raivoaminen alkaa tässä aivan lähellä.
JULIA. Näin yöllä mitä tyydytystä kaipaat? ROMEO. Valasta valan vilpittömän lemmen. JULIA. Sen annoin sulle, ennenkuin sen pyysit, Ja soisin että ois se antamatta. ROMEO. Kieltääkö voidakses? Vai miksi, armas! JULIA. Ett' uudestaan sen voisin sulle antaa. Vaan näinhän toivon, mitä on jo mulla.
Mitä muuta kaipaan? Ja silti torua sua voisin, Hafi! SITTAH. Ah, älä toru, veli! Jospa voisin myös isän huolia noin huojentaa. SALADIN. Ah! näinhän oikopäätä masennat taas ilomieleni! Mult' itseltäni ei mitään puutu, puuttua ei voikaan. Vaan hältä, hältä puuttuu, ja se tuntuu myös meille kaikille. Niin, niitä tehdä? Ehk' emme Egyptistä aikoihin saa mitään, missä syy, sen Herra ties.
HILMA. Näinhän minä että oikein säpsähdit, kun Mene paikalla kamariisi eläkä tuossa tuhmuuksia lörpöttele! Kunhan pappa parka ei vain olisi joutunut ikävyyksiin. Kamreeri, Onni. ONNI. Mutta suokaa anteeksi, setä! Mitä te oikeastaan viskaalia noin ? KAMREERI. Niin, se on juuri sitä, josta tahtoisin puhua sinun kanssasi. Sillä tiedä, veliseni, nyt on piru merrassa! ONNI. No? Mitä nyt?
»Muistatko sinä, kuoma, kuinka monta jalkaa sillä on», kysyi Lispetta Marilta, »kaksiko vai neljä?» »Kaksi, kaksi! Näinhän minä, kuinka se istui puussa kuni ihminen ja heristi meille kulakkaa.» »Voi hyvät ystävät!» alkoi nyt eräs vanha Pulkkalan eukko, joka tähän asti totisena ääneti oli kuunnellut. »Ei se sitten ole hyvä elävä.» »Kuinka niin?» kysyttiin. »Onko se karvainen?» kysyi hän vielä.
Sylvi ! SYLVI. No, niin? ALMA. Minä tulin sen johdosta, mitä eilen illalla tapahtui teidän välillänne. SYLVI. Johan sen arvasin. Jatka! ALMA. Niinkuin näit, vaihdoimme jo tanssiaisissa muutamia vakavia sanoja keskenämme, Viktor ja minä. SYLVI. Niin, näinhän minä. ALMA. Sitten kun tulimme kotiin, istuimme vielä hyvän aikaa ylhäällä ja puhelimme samasta asiasta.
Heikki potkaisi Taavettia polveen, ja sanoi: "Tiehes mun pelloltani, kerjäläisen penikka!" "Huonostihan sinä potkit, näinhän sinun olisi pitänyt tekemän," sanoi Taavetti ja heitti Heikin lakin päästä pois, tarttui tukkaan, jolla hän nosti Heikin ylös maasta ja huiskutti ympäri, samalla kysyen: "Minne minä tämän näin rikkaan heitän?" "Heitä ojaan, heitä ojaan!" sanoi Pynnöläinen.
"Tarvitseeko sitten välttämättömästi pakkoa tullaksensa siksi, kuin on luotu olemaan?" ajattelin minä. "Tarvitseeko Jumala ihmislain pakkoa avuksensa, saadaksensa luomakuntansa täydelliseksi?" Mutta en vastannut mitään. Näinhän, että Jumalan vapaassa, ihanassa maailmassa kaikki kahleitta ja siteittä luonnistui hyvin ja luotin köynnökseeni.
TIITUS: Olkoon niinkuin sanotte: ei mikään ole minulle mahdotonta. Nyt on juhlien viimeinen päivä. Tulkaa tänne kaikki, pyytäkää mitä tahdotte, minä täytän kaikki teidän toiveenne. Miksi ette pyydä minulta mitään, että voisin täyttää teidän pyyntönne. Ystävät näinhän minulta menee päivä hukkaan. No, miksi vaikenette? Onko vaikea sanoa? YLEIS
Päivän Sana
Muut Etsivät