Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Myrskyissä vaikka nähdähän Myös Herra voimissansa, Luo Eljaksenp' ei tullut Hän Raivoisen myrskyn kanssa, Ei leimauksen liekissä, Vaan vienon tuulen hengissä. Luonnon kirja 1886. Maan valo vaipuu pimeään, vaan Herra varjeleepi, Ja taivaan kansi synkistyy, mut Herra varjeleepi. Yön pilvi raskas nousevi ja Pohja leimuileepi Ja myrsky yöllä pauhailee, mut Herra varjeleepi.
Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta. Varpuset jäätyvät oksillaan, paksu on hanki maassa, ihmiset kulkee ja askaroi mielessä lintujen laulut soi, kellojen kilke haassa.
Saa kevät, hank' alenee; purot metsässä pauhata alkaa, karvaa muuttavi järven jää, jopa välkkyvin juovin aukee salmien suut, vesilintujen ääniä kuuluu. Oiti nyt nähdähän vanhuskin. Yhä kauemma saattaa kulkea hän, joka kerta kun uudestaan hänet nähdään, kunnes kaikki on esteet pois, ja hän taas keveästi kiertävi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.
Brask Konowill' on vuosia viettänyt; he yhdess' aina nähdähän käyvän nyt, useinkin niinkuin ystävät rakkaimmat, mut melkein yhtä taajahan jankkaavat. Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, ja kaatuneitten viimeinen valitus viihtynyt; maa, meri, kaikki pimeni, yö niinkuin hauta vaikeni.
Mutta vielä salvat, teljet kansan eessä kohoaa: Uusi sampo, kansan kieli, suljettu on niiden ta'a. Mutta työhön kansa käypi, näkee salvat särkyvän: Työssä siinä, eellä muita, Lönnrot aina nähdähän. Raivas polun kansallensa, kivet raivas tieltä pois. Kivet raskaat, suuret, joit' ei kaikki urhot siirtää vois.
Kun pääsevi päiväksi nouseva koi, Niin nähdähän, kuullahan Karjalan maine; Ja silloinpa Wäinölän kantelo soi, Kuin ennen ja silloinpa laulujen laine Taas virtana vierevi halk' isän-maan Sit' yhtyvi maailma kuuntelemaan, Näin kuuluksi käy koko Suomemme maine. Kova pää.
Päivän Sana
Muut Etsivät