Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Mykkänä kuin kävelevä harmaa kallio kulki isä hänen rinnallaan. Olihan hän kaikkeen syypää. Hän oli paha, kova, armoton mies, ei kukaan ihminen maan pinnalla Wapusta huolta pitänyt. Näin aatellessa ja taistellessa itsensä kanssa, astui hän yhä edemmäksi isänsä edellä, vuorta ylös, vuorta alas, niinkuin hän olisi tahtonut paeta omaa tuskaansa.
Oi Attalie, hän ei pyörry, jolle hän ole liiaksi kovaan nyöritetty, sanoi patruuna, joka nyt surussansa antoi sydämen puhua suoraan. Mitä kuulen minä? Niin, sen sinä saat kuulla, ettei tässä tule mitään vertauksia Attalien ja minun tyttäreni välillä... Katso minuun, Liina, katsos minuun, puhu minulle. Liina istui mykkänä, juurikuin hän olisi ollut kuollut.
Saatuansa kirjeen luetuksi, istui Juho äänetönnä, kyynelsilmissä, silloinkin kun hänen waimonsa ikään kuin houriossa jo niin wilkkaasti tunsi sydämessään Mikon paremman elämän tulewaisuutta. "Eihän sinun sowi, isä, olla nyt noin mykkänä ja surullisena.
"Se sinua lyököön!" ärjäsi hän, kääntyi, meni ulos tuvasta ja pois talosta. Olina istui vallan mykkänä ja antoi hänen mennä. Hän näki hänen kulkevan vallan ikkunan ohi, hänen kasvonsa olivat kalman kalpeat viheriäisen lasin läpi katsottuina; silloin Olinan teki mieli kutsua häntä takaisin; mutta samassa vanha paha ajatus pääsi valloilleen: kyllä hän tulee takaisin!
Rouva Coquenard tuli siis ylikerroksen ovesta samaan liittoon, kuin hänen vieraansa kävi sisään ulko-ovesta, ja tuon arvoisan naisen tulo pelasti Porthoksen sangen tukalasta tilasta; kirjurit olivat näet uteliaan näköisiä, ja kun hän ei oikein tiennyt mitä ajatella tuosta omituisesta miesjonosta, seisoi hän mykkänä heidän edessään.
"Erkki sedällä on tänään työtä entistä enemmän, hän oli vähällä pakottaa onnettoman kisällin työhön, mutta kisällipä oli kyllin viekas ja pakeni... Hän olisi valmis pistämään tyttö raukan tuonne pihakammariin ja antamaan hänen siellä koko ikänsä sitoa hautaseppeleitä kuivista kukista!" Minä katselin häntä mykkänä kauhusta.
Sen erän perästä en enää mitään nähnyt enkä kuullut. D'Artagnan aivan masennuksissaan tuosta hirveästä uutisesta seisoi liikkumatta ja mykkänä, jolla välin kaikki vihan ja lemmenkateuden raivottaret riehuivat hänen povessansa.
Siten sinä petyit. Löfvingin pää oli vaipunut rintaa vastaan, ja kädet ristissä istui hän mykkänä ja liikkumatta, ikäänkuin eivät Tasman sanat olisi hänelle kuuluneet. Attilakin seisoi ääneti, ja onnen kajastus hänen piirteistään rupesi haihtumaan.
Poikani on kai taas hyvänkin työn tehnyt... Muutamalla sanalla: mitä on tapahtunut? Pappi kertoi... Laamanni Juhana kuunteli, kalpeana, mykkänä, liikkumattomana... Ja kun pappi oli kertonut kaikki, uskalsi hän puheensa päättimeksi lisätä: Armollinen herra! Sydäntänne varmaan kirvelee, mutta älkää sentään antako surun saada itsessänne valtaa.
Nyt horjueli Phaedra perältä esiin, nojaten Oenone'n käsivartta vasten ja neljä sotamiestä asettui taaskin paikoillensa. Nyt seisoi Phaedra Hippolyte'n vastassa; nyt kääntyi hän hänen puoleensa. Niin seisoi Phaedra mykkänä, mutta hirmuisella, ruhjovalla ryhdillä ja katseella jaloissa kuninkaallisissa kasvoissansa vasta-päätä kalpenevaa, horjuvaa Hippolyte'ä.
Päivän Sana
Muut Etsivät