Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Minä saan silloin tällöin rapportteja tuolta yläilmasta ja tiedän siis, sanoi hän, nauraen, että sinä olet sangen korkealla mamselli Anton'in, tehtaan-isäntä Anton'in perillisen luona, hyvänluontoinen mies, jonka minä näin Tukholmassa, ja neiti Attalien isäpuoli ... niin, yhtä kaikki liikanimestä, mutta hän on vapaaherratar Anton'in tytär ensi naimisista. Kuinka on sen asian laita?
Liina oli hyvä, viaton lapsi, ei kaunis, mutta jotakin ajattelevaa sinisissä silmissä, kipinä sielua ja totuutta, joka helevästi eroitti sen tyhjän hymyn. joka loisti neiti Attalien silmissä.
Kiitän nöyrimmästi, mutta minulla on esteitä. Adolfine ... oh, sillä ei ole niin väliä. On kyllä, sinä voit kaikkea mitä vaan tahdot. Niin niin, tottumus tekee asian. Kuudenteen valssiin menen minä ja poljen lattiata neiti Attalien kanssa. Menkäämme tuonne ulos ja istukaamme vähän: täytyy olla jäykät, lepuutetut jalat, käydäkseen tuohon työhön käsiksi.
Se oli viisisataa, ilman korkoja ynnä muuta. Kunniani kautta, eikös hän tule minulle kalliiksi, ennenkuin hän ehtii temmata mamselli Anton'in. Suo anteeksi, se on uusi ilmiö täällä. Mamselli Anton on nimittäin rikkaan Anton'in tytär; pieni hohko, joka ennen oli ollut sullottuna ruukkuun ja vasta nyt tullut istutetuksi rabattiin neiti Attalien viereen, jonka sinä tunnet.
Se olisikin ollut onnettomuus tuolle lapsi paralle, jos hän olisi saanut Gyllensvingel'in; kaikista minun entisistä ystävistäni ja toveristani oli hän tyhmin, jolla oli vähin sydäntä, mutta enemmin luottamusta itseensä. Niin, mutta vapaaherratar Anton koettaa saada hänet vävyksensä. Niin, Attalien kanssa se on selvää, mutt'ei se ole hänen tarkoituksensa.
Oi Attalie, hän ei pyörry, jolle hän ole liiaksi kovaan nyöritetty, sanoi patruuna, joka nyt surussansa antoi sydämen puhua suoraan. Mitä kuulen minä? Niin, sen sinä saat kuulla, ettei tässä tule mitään vertauksia Attalien ja minun tyttäreni välillä... Katso minuun, Liina, katsos minuun, puhu minulle. Liina istui mykkänä, juurikuin hän olisi ollut kuollut.
Onhan isällä meitä kaksikin, sanoi Liina, tarttuen Attalien käteen: Attalie on myöskin isän tytär. Niin onkin, minä pidän paljon pikku Attaliestani. Oh, on oleva hauskaa nähdä teidät yhdessä. Attalie tarttui Liinan käteen lämpimämmin kuin koskaan ennen; hän oli kiitollinen tuolle rikkaalle perijälle, vaan ainoastaan silmänräpäyksen.
He en, minä olen epätoivossa tänä-iltana, minä en tanssi kenenkään muun kuin neiti Attalien kanssa, sen minä tiedän, että akka pitää siitä; ja näetkös, akalla on kaikki sananvalta tässä talossa ja niin pyritään likemmä muumiata ja ruvetaan puhumaan, mikä sen nimi taasen on: herajuusto, taale, voinvalmistus ja kuminajuusto, ja niin edespäin, saadakseen hänen puhe-elimensä käymiseen, ja sitten, veliseni, saat sinä pienet saatavasi maksetuksi.
Tuskin huomattava tyytymättömyyden pilvi lensi vapaaherrattaren kasvojen yli ja Attalien ylähuuli tärisi ikäänkuin suonenvedon puuskan vaikuttamana. Liina oli istunut ääneti, mutta hänen viisaat silmänsä olivat kiinnitetyt äitiin; hän huokasi hiljaa, kun hän näki pilvihattaroita, jotka hän ymmärsi, vaikk'ei isä nähnyt vähääkään miettivän lausettansa minun tyttärestäni ja minun talostani.
Niin, sinä teit minulle sutkauksen diskantissa. Vai niin; no sinähän olit takauksessa ja sitäpaitsi olet rikas; mitä sinä tekisit rikkauksillasi, jollet sinä auttaisi ystävääsi? Siinä saattaa sinulla olla oikein, mutta mene pian naimisiin, niin että... Niin, tiedätkös, minä olen jättänyt hiidelle itseni, minä nain mamselli Liinan; ei ole muuta neuvoa. Sinä saattaisit varsin ottaa neiti Attalien.
Päivän Sana
Muut Etsivät