Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Ja kuin on voiton kilpa jollakulla ja saapuu aika häviönkin hälle, min mieli murtuu, sydän itkee silloin, niin mulle peto rauhaton tuo teki, mi käyden vastahani verkallensa mun tunki sinne, kuss' on Päivä vaiti. Alemma noin kun aina vierin, sattui silmiini miesi, jolta vaitiolo jo pitkä näytti kielen kangistaneen.
Kun sydän on kukkurillaan, täytyy sen tyhjentyä tai muuten se murtuu; mutta avautukoon se silloin hänelle, ainoalle, joka on läsnä aina ja alati valmis auttamaan niitä, jotka häneen turvautuvat. Se on ainoa, pettämätön ja varma keino vastustaa tyytymättömyyttä ja nurisemista.
Milloinka se Jumala teki tämän maailman? kysyi Matti sormeaan suussaan pyöritellen. Aikojen alussa. Siitä on jo lähes kuusituhatta vuotta. Siitä on jo pitkä aika. Kauan on kerjennyt kasvaa tuokin kuusi, jota nyt ei enää ole. Kaikki katoo ja mullaksi muuttuu. Kukas osasi uskoa, että tuommoinen jättiläinen murtuu? Huomenna oli aivan tyyni, ei pienintäkään tuulen henkäystä tuntunut.
Mutta sydän tuntee kumminkin, ja kuta enemmän se tuntee, sitä julmemmin myrsky riehuu. Vaan tällä myrskyllä on väliin satamansa, johon se kiiruhtaa, satama, jossa sen valta ja kiivaus murtuu. Myrskyn nimi sydämessä on epäilys; sataman nimi on kosto.
Ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli varustuksiaan ja vallejaan ja taistelutovereilleen, jotka olivat huolissaan goottien tulosta, hän sanoi: "Olkaa huoleti! Heidän voimansa murtuu toistamiseen näitä valleja vastaan." Mutta sisimmässään hän ei ollut yhtä levollinen kuin puheissaan. Hän ei suinkaan katunut tekojaan eikä vieläkään pitänyt yritystään mahdottomana.
EDGAR. En huhuun luottaa tahtonut; nyt näen sen, Ja sydän multa murtuu. LEAR. Lue! GLOSTER. Kuin? Näillä silmäkuopillako? LEAR. Ahaa! Onko laita semmoinen? Ei silmiä päässä! eikä rahaa kukkarossa? Silmät raskaat ja kukkaro kevyt. Ja kuitenkin näet, miten mailmassa käy. GLOSTER. Sen näen tuntemalla. LEAR. Mitä? Oletko hullu? Voi sitä nähdä, miten mailmassa käy, silmittäkin.
Ja pääni minä pidän pystyssä! Tuoss' oikean saat palkkas, pettäjä! Ah! ! ! Voi! Mun poikan'! Ken se oli? Fleming. Se päällä maan sun työs' on viimeinen! Se ennalt' oli tietty uutinen! Laps! herää! Hän on Herran tuomiolla! Mun syyn' on tuo! Voi kuollut! Mieli murtuu. Mun poikan'! Ota minut kuoloon myötäs! Noin tahtonut en palkita ma työtäs.
Tähdet syttyi taivahalle, syttyi iäis-aatteet ihmissydämissä, ja ma kuulin koskein kuorolaulun pyhän virran pyörtehiltä soivan: »Suuri, suuri, ankara on Aika. Maailmoiden mahtaja sa olet, kun sa mylväiset, niin vuoret murtuu, kun sa henkäiset, niin hirret hajoo, pysyväinen vain on pyhä virta, iäinen vain ihmishengen kaipuu.» Tuo Imatra, immyt sorja, oli kaunehin neitoja Karjalan maan.
Välistä vaipuu se näkymättömiin, välistä keikkuu korkealla laineiden harjalla. Masto murtuu, lipputanko taittuu. Kansilasti vyöryy mereen, joka raivoisasti nielee sen kiljuvaan kitaansa. H
Elämää on toisinaan verrattu jäätyneeseen järveen, jota pitkin huoleton ihminen astelee kevein jaloin ja jota myöten reet liukuvat kenenkään ajattelematta sillan heikkoutta tai veden syvyyttä, kunnes jää joko hitaasti sulaa tai äkkiä murtuu, ja tuo huoleton joukko hukkuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät