United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maailma tulisi elämään siis, kuten ennenkin, vaikka häntä, Johannesta, ei olisikaan? Kesät menisi, talvet tulisivat, puut lehtisivät ja lakastuisivat, eikä häntä, Johannesta, olisi ollenkaan? Ei missään? Ei maassa, meressä eikä ihmissydämissä? Ei enempää kuin muitakaan hänen kaltaisiaan tomuhiukkasia. Kuitenkin he kaikki olivat eläneet kuin hänkin.
»Jumalahan uskon ma, min äänen joka hetki kuulen sydämessäni ja kuulen kuiskehetki. Ja ma häntä rukoilen, hän että mun valistaisi, että mun silmäni kauneuden kaiken nähdä saisi, maassa, meressä, ilmassa ja ihmissydämissä, saisin kaiken kuvaella väreissä välkkyvissä.» Taideniekka vaikeni. Lumikki hiljaa kuuli, monta sanaa ymmärsi, mut monta myös vei tuuli,
Mutta enin lauloi hän Sanasta, jota kaikki mahdit maassa, meressä ja ihmissydämissä tottelivat, sillä se oli ollut alussa ja asunut Jumalan tykönä ja Jumala oli ollut se Sana. Hän lauloi maailmanluomisesta, joka päivä päivältä edessämme tapahtuu, ja maailmanlopusta, joka on yhtä jatkuva ja ikuinen kuin sen alkaminen.
Jos asettuisimmekin johonkin kaupunkiin, on kuitenkin se elämän virta, joka liikkuu ihmissydämissä, jalompi kuin se, joka liikkuu puissa ja kukissa. Muutamien kuukausien perästä me jo tiedämme sen. Kenties hän palajaa tänne ja pääsee professoriksi Wittenbergiin, johon Lutherin nimi vuosi takaperin houkutteli hänet opiskelemaan. Kesäkuulla 1521.
Tähdet syttyi taivahalle, syttyi iäis-aatteet ihmissydämissä, ja ma kuulin koskein kuorolaulun pyhän virran pyörtehiltä soivan: »Suuri, suuri, ankara on Aika. Maailmoiden mahtaja sa olet, kun sa mylväiset, niin vuoret murtuu, kun sa henkäiset, niin hirret hajoo, pysyväinen vain on pyhä virta, iäinen vain ihmishengen kaipuu.» Tuo Imatra, immyt sorja, oli kaunehin neitoja Karjalan maan.
KAIKKIVALTA: ... Minä näen jälleen sinipiikojen karkeloivan kedoilla ja Ahdin ruohorinnan nousevan aalloistaan... Minä näen taas ilman impien astuvan taivaan ratoja myöten ja metsien peittyvän päivän kultiin ja hopeisiin... Sillä minä näen jälleen hyvän Jumalan hymyn luonnossa ja ihmissydämissä... TUOMAS: Vaikene! Nyt puhuu noidan veri sinusta.
Kumpikin heistä tunsi tunnossaan jotakin jaloa ja pyhää, sentähden halusiwat he mennä sinne, missä tunto wainajien muistoista elpyneenä saapi kenenkään häiritsemättä rauhassa nauttia niitä tunteita, mitkä iäisyyden aatelmat useinkin ihmissydämissä hereille saawat. Aurinko oli kohonnut jo taiwaan rannan yli, kun he hautausmaan portista astuiwat sisään.
Ja riettauden ja rikosten pahat, langenneet enkelit, ne valvovat aina, valmiina mylläröimään tyyneyttä, häiritsemään hiljaisuutta niinkuin yössä vangittu myrsky odottaapi vapauteen pääsöä, voidaksensa raivoovalla voimalla meren sileydestä tehdä vaahtoisia laineita. Mutta pirut ihmissydämissä ne yhä vainoovat, väijyvät toisiansa loppumattomassa sarjassa.
Nyt riihet lämpiää ja riihisaunat. Niin savu pullahtelee valkeana. Ja häärää työssä miehet nokiset. Käy sieraimihin kypsän viljan lemu. On sato korjattu ja turvaan viety. On touot tehty uutta kesää varten. Työ tehty on. Ja ihmissydämissä on jälellä vain hiljaisuus ja rauha. Päivä painuu vitkaan lännen puoleen. Hetkeks vielä puitten latvaan jääpi omaa maailmatansa katsomaan.