Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Hevoslääkärill' on kumma tapa: Ensin lonkka esiin, sitten lapa; Tuota tietää hälläkin ois' aika: Pää on pahimpien tautein paikka! Tähtein tutkia. Kävin kasarmille päin, Polun vieres jotain näin: Vanha mummu selällänsä Siinä maata kellittää, Tyhjä pullo vieressä. "Nouse, kulta muorini, Muuten tapaa poliisi!" Muori: "herra, katson noita Lentäviä tähtiä" ! Niin ja kiikari vieressä! Nyt, sitten.
Meidän muori oli sairaana, aivan vuoteen omana ja minä huomasin että äitini sydämmellä oli kannettavana raskas taakka, joka ei sillä, että äitini sitä voimansa perästä kantoi, lainkaan keventänyt minun taakkaani, vaan päin vastoin lisäsi siihen painoa. Perunamaalla äitini minulle kertoi, että muori oli hänen äitinsä, mutta sen olin minä jo ennen muorilta itseltäkin kuullut.
Ja muutenkin... Mitenkäs hän on veistänyt nuo hirret! Kieroja ne ovat. Kaipa sinä sen tiedät? Katsoitko eilen? Ka, en katsonut! vastaa Mikko. En ennättänyt. Muori arvelee: Pilalle ne nyt menevät... Kun oletkin aina poissa. Afääreitä, täti! huudahtaa Mikko. Afääreitä, afääreitä! Niin, mutta jospa sinä et saakaan koiratarhaasi syksyyn. Oho! pääsee silloin Mikko Suomenvaaralta levoton huudahdus.
Jumalanpalwelus oli hywässä menossa, mutta kirkossa ei ollut monta henkeä; sen enemmän oli niitä ullakossa ja sen ympärillä, kuulemassa ja näkemässä jotakin uutta. Särkyikö sitten tuo kello, jolle Mönkön muori oli tuhoa uneksinut ja johon Tiitus niin lujasti luotti? Särkyihän se; ei kestänyt täyttä wuottakaan. Niinhän se oli Keron Heikin laita kuin monen muunkin kansalaisen.
»Hoi, muori!» huusi Esa lattialle esirippua raottaen, »joko ne miehet ovat menneet töihin?» »Eiköhän ne siitä menneet.» »Mihin ne menivät?» »Riihen luona niillä kai on jotakin tekemistä. Eilen oli jäänyt riihi puoli täyttämiin.» »Kuinka ei sitä täyteen saatu? Tavataanpa se saada.» »Mistä minä tiedän, hyvä ihminen. Etkö sinä nyt tänä päivänä menisi sinne vähän katsomaan.» »Mikä päivä nyt onkaan?»
Siinä sitten kulkevatkin ohitsesi ne, jotka sinä vuonna kuolevat. Menneenä vuonna kävi meillä Juliana muori kirkon portailla istumassa". "No näkikös hän ketä?" kysyi Lauri uteliaasti. "No kuinkas muutoin?
Minun mielestäni oli muorin ja äitini silmänheittojen vaihtamisessa jotakin huomioon otettavaa ja katsoin siis tarkasti heitä molempia silmiin vuorotellen. Vihdoin lausui muori, tasotellen lasisilmiänsä suoraan asemaan ja nypäisten nenäänsä: Kuka tuon pojan on pyöräpääksi saattanut? Minä, sanoi äitini, vetäen suutansa nauruntapaiseen mutistukseen.
Ja niin me mentiin, muori edellä, Loviisa muorin perässä ja minä kolmantena. Sisään tultuani näin Vierimän ukon istuvan pöydän päässä hartaasti lukien jotakin, ei aivan suurta kirjaa. Minä pysähdyin ovipieleen seisomaan ja katselin talonväen käytöstä. Molemmat toisetkin, niin muori kuin pieni Loviisa, menivät istumaan pöydän taakse, peräpenkille.
"Vielä mitä siinä muuta, kuin veivitetään herroille rahoja köyhän kansan kukkarosta", tiesi eräs möhömahainen talon isäntä. "Saattepas nähdä, niin jo ensi kunnankuitissa on taas uusi lisä ... niin ja niin paljo manttaalisadannekselta ja niin ja niin paljo henkiä myöten seurahuoneen kassaan." "Meneeköhän tuohon yli-ikäisiltäkin", uteli Korpelan muori. "Mitähän siihen menisi", sanoi joku joukosta.
Kun mummo vähän ajan perästä palasi tupaan, hyräili hän itsekseen, meni ja pani nyyttiinsä jotakin ja kätki paperikäärön sukkansa varteen. Sitte meni hän äidin päänalustyynyjä kohentelemaan ja sanoi: »Kyllä on sinulla hyvä mies.» Mutta äiti vastasi hiljaa: »Mikähän lie milloinkin!» Isä makasi koko päivän saunassa. Illalla vei Mataran muori sinne ruokaa, mutta isä tulikin itse pirttiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät