Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Mutta huomenna Sakris aikoo hänelle kertoa ... nuoresta ja viattomasta immestään. Sakris nukahtaa viimein. Ja huomenna hän herää siihen, että muori jyskyttää keittiön ovea, raottaa sitä ja ärähtää: No ... mikäs nyt on ... kello käy jo yhdeksättä! Kuinka? Onko kello jo kahdeksan? ällistelee kääpiö myhkyisenä kasana peittonsa alla, tukka riipuksissa lattialle asti. On se, vastaa muori.
Näin sanoen muori läksi kodasta pois, ja Liisu meni myöskin, hänen kun tuli asettaa tuvan ruokapöydälle heidän yksinkertainen päivällisensä.
Nyt tiesin, että nukkuu mummo. Minua hieman väristytti, vaan samassa tuntui iloakin. Pyörähdin takasin ja juoksin kepein askelin kartanoon. Herätin kaikki ylös ja sanoin: »Muori on kuollut.» Heti raitistuivat vanhuksieni silmät unen töhkeröstä. Lähdettiin joukolleen katsomaan.
Mäkelän, muori puuhaili, ja muotonsa oli tavallista tyynempi kun hän kurkisti porstuakamariin, sanoen: »Mene, Jaakko, katsomaan, joko rovastia näkyy, jotta Mikko tietäisi olla pihalla soittamassa.» Jaakko meni, ja näki pihalle jouduttuaan rovastin jo lähenevän kääseissään. Mutta tulivatpa sieltä vielä toisetkin kääsit.
Bertelsköld oli vaipunut niin syvälle näihin surullisiin ajatuksiin, että tilanhoitajan viimein täytyi muistuttaa häntä siitä, että takkavalkea ja tuota pikaa laitettu illallinen jo häntä odottivat. Teidän pitää tulla muoriani katsomaan, sanoi hän. Kelpo muori, vaikka jo kappaleen matkaa kukoistusaikaansa tuonnempana!
Kulta muori ... hm, minä olen saanut vieraita, sanoi Emili. Oi niin, erään herran, sen kyllä tiedän, sanoi muori iloisesti, laskiessaan maahan koppansa etuhuoneessa. Vai niin, muori tietää? kysyi Emili ja hän tunsi kuni joku paino olisi poistunut sydämeltä. Niin, minä tunnen kyllä tuon herran. Ja nyt avasi akka oven ja astui sisään, sanoen: Niin, kyllä minä tunnen pikku notariuksen.
Hän odotti miesjoukon tulevan millä hetkellä hyvänsä hakemaan tuota... Ihmeellinen tytärpä se kanssa on, kun tuollalailla lähtee... Aamulla muori jo tuskissaan ajatteli mennä Mäkilahteen sanomaan sedälle. Mutta ei uskaltanut sinnekään, sillä hän oli alkanut hiljaisesti toivoa, että tyttö edes tulevana yönä lähtisi itsestänsä kotiinsa.
Ja leski: A vot! Hän selitti, kaikelle väelle ihan valitti: Odotuksesta ja... Entä kun pussasit?... Niin että onko sallittu että pussata?... Häh? Iivana seisoi hänen edessänsä täynnä makeaa hymyä ja vielä makeampaa viinaa, katsoi silmiin ja vehnäisteli: Eh sinä kanalja!... Ruusunnuppu sinä, muori! Eh!
Pojat tekivät, kuten äiti käski, ja nyt muori kiirehti astumaan kirkon lähellä olevaan pappilaan. Sinne tultuansa hän astui kyökkiin, josta häntä kutsuttiin ruustinnan kamariin. Muori meni kuin menikin, ja terveiset lausuttuansa hän antoi munakopan ruustinnalle, sanoen: »Toin vähän tuoreita munia ruustinnalle, kun oli tänne muutoinkin asioita.»
"Eiköhän mestari laskisi sitä pois!" "No, eipä juuri, onhan se sukkela juoksupoika ja kyllä siitä suutarikin tulee, kunhan nyt vähän vaurastuu." "Niin, vaan", sanoi mummo. "Mitä niin?" "Pelkään, että poika oppii juopoksi!" "Voi hän senkin tehdä, sillä ainapa se paha on tarttumassa, mutta nähkääs, muori hyvä, kyllä sitä voipi muuallakin juopoksi oppia."
Päivän Sana
Muut Etsivät