Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Muut ne tekivät sitä rahan himosta, mutta minä tein enimmäkseen siksi, että sain vetten päällä vieriskellä, enkä minä palkan pienuudesta milloinkaan riitaa nostanut. Vielä nytkin tulee välistä mieleni iloiseksi, kun muistelen sitä huimaa elämää pölkkyjen päällä, vaikka kyllä se ilo välistä karvaaltakin tuntuu, kun kaikkia asioita tarkalleen muistelee.
Tok' yhtä vielä muistelen, Sen suihke armaampi: Se silmä on Savottaren, Johonka taivas loistehen Ja sinens' yhdisti. Me emme liioin kerskuko, Sanomme kumminkin: Muu Suomi ellös ilkkuko, Jos meill' on hoikka kukkaro, Jos köyhiks keksittiin. Useinpa pelto kultainen Se sulla kellerti, Kun meidän vaivan, viljehen Kumohon löi vihollinen Ja poltti tuhkaksi.
Tälle saksilaisherralle ja Ardenvohrin ritarille tahdon antaa semmoiset todistukset puheeni totuudesta, että uskomattomimmankin täytyy uskoa. Mene sinä sill'aikaia pois minä rakastin lapsuuttasi, minä en vihaa nuorta ikääsi ei mikään silmä inhoa ruusunkukkaa, vaikka se kasvaakin okaisessa pensaassa, ja ainoastaan sinua on minun sääli, kun muistelen, mitä nyt pian tapahtuu.
Kuu valkea käy yli kattojen kimmelpintain vait, ympäri yhä.... Yön suojeluspyhä hän on sekä kärsiväin rintain. Kuu valkea käy, tulijumala tyyni ja lempee.... Ovelta ovelle, povelta povelle valahtaa vaippansa hempee. Kuu valkea käy kuin kuoleman siunaus kulkee Täht'yön salahuntuun, olon autuaan tuntuun hän raukeat silmät sulkee. Muistelen tähtiä menneen talven, silmiä kultaiseni.
Muistelen nähneeni nuo kasvot joskus ennen, vastasi vanki epäillen. Mutta siitä mahtanee olla kauan. Muistatko vielä erään pojan, sinua vähän nuoremman, jota kasvatettiin yhdessä sinun kanssasi pyhäin isien koulussa Braunsbergissa ja joka sitten sinun kanssasi matkusti Roomaan ja Ingolstadtiin?
Minä muistelen sitä ja lapsuuteni aikaa kaihomielellä niinkuin ensimmäinen ihmispari lienee ajatellut kadotettua paratiisiansa. Myös minä olen ollut lapsi, iloinen, huoleton, rakastettu ja onnellinen. Minulla oli suloinen, herttainen äiti, joka maailmassa ei rakastanut mitään niin paljon kuin minua. Hän oli lempeä olento, yksi niitä sieluja, joitten luulisi enkeleinä tähän maailmaan tulleen.
Kuinka taitaa silmäni katsella Toista kultani sylissä? Näin suurella syämeni surulla Nimeäs minä muistelen. Näin suru minun syäntäni vaivaapi, Pois ei lähe mielestä. Voi jospa se rakkauen kipenä Nyt vieläki eläisi! Ja Herra nyt tälläki hetkellä Sinun mielesi kääntäköön! Petetyn kirous. Kirotut olkoot sormet, joill' oven avasit, Kirotut käsivarret, joilla minua halasit!
Ja siinä määrässä kun isääni unehutin, kasvoi rakkauteni, lapsen kiintymys äitiini. Kun tulin kouluikään, aloin käydä kaupungin koulussa. Siellä sain leikkitoverinikin, joita vielä kaipauksella muistelen. Tarkoitus oli äidilläni, että minä tulisin virkamieheksi, mutta enoni tahtoi käytännölliselle alalle. He sopivat niin, että asiasta päätettäisi vasta kun taipumukset rupesivat ilmenemään.
JUHANI. Jassoo! tämäkös on kiitos käskystäni? UKKO. Tulistunpa kiusasta ja harmista koska muistelen ansojani. Kirous! onpa yksikin aika metso menevä tästälähin paulastani toisen pussiin. Te köllit! niistä naappailtiin jo kylliksi ennenkin. JUHANI. Sanotko sinä meitä varkaiksi? UKKO. Sanoinko ma, sanoinko ma?
Minä muistelen nyt, mitä on tapahtunut: meidät voitettiin merellä, minä haavoituin taistelun alussa, minut vietiin maihin ja ... ei, muistini on sekaisin, mutta kesken uniani on minulla ollut hämärä tietoisuus siitä, että olen oikeuden käsissä. Sano, odottaako viimeinen hetkeni minua kohta ... vai miksi katselet minua niin kummallisesti?
Päivän Sana
Muut Etsivät