Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
ANNA: Minä olen juuri tullut Tukholmasta. OLAVI: Niin, minä muistan: te olitte aina syventynyt rukouksiinne. Setä, minulla on sinulle terveisiä... Ei, ei, kaikki terveiset tuonnemmaksi. Niitä on liian paljon, Tukholmasta, Köpenhaminasta, Pragista... Oletko siellä ollut? OLAVI: Minä poikkesin sinne matkallani. Siellä olet sinä hyvässä muistossa, setä. MAUNU TAVAST: Kuinka? He muistavat ?
Jos lähdemme silmäilemään itse kehräys-taiteen historiaa, havaitsemme, että alkupuolella viime vuosisataa rukkikin vielä oli Suomessa tuntematon. Silloin kehrättiin ainoastaan värttänällä eli kehrävarrella, jota vielä nykyiset vanhat muistavat nähneensä.
Sitten näki hän Simonsonin uudelleen Tomskissa, kun hänet oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeivät he olleet vaihtaneet sanaakaan keskenään, oli siinä silmäyksessä, jolla he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, että he muistavat toisiaan ja ovat toisilleen tärkeät.
Sukurakkaus oli silloin paljon kiinteämpi side kuin meidän aikanamme; neljännen tai viidennen polven heimolaisia pidettiin silloin vielä täysinä sukulaisina, jotavastoin meidän aikanamme kolmannen polven serkukset tuskin muistavat toisiaan.
Viimein kuuluivat vielä ruutuiset housut ja lakki tähän vaateparteen, jonka vanhat miehet viime vuosisadalla vielä muistavat nähneensä vuonna 1715 Mar'in kreivin sotajoukkoon tulleilla kaukaisilla saarelaisilla.
Monetkin tulevat iloisina valitsemaan jotain, jonka heti muistavat, mutta väsyvät pian sen hoitamiseen ja mieluummin ajattelevat ainoastaan itseänsä. Se on aivan kuin kylväjän vilja. Muutamat lankeavat kivistöhön, muutamat tien-oheen, muutamat ohdakkeitten ja orjantappurain sekaan. Mutta muutamat siemenet lankeavat hyvään maahan ja kantavat runsaan hedelmän.
Siten sulhonsa jos näkis neito, ei suin Noin nauravin katsahtais; Hymy vaimolta sulis, jos miehensä, kuin Tuon juopon, hän kohdata sais; Rikas mies, joka käy ohi halveksien, Sekä rouva, mi kääntyvi pois. Mitä miettis he, poikansa hoipertaen Kova onni jos vastahan tois? Ei he naura, jos paulan he muistavat sen, Joka kaikkia varten on vaan, Johon paulaan, hurjahan pyydyksehen.
Viekää terveisiä vanhemmilleni, ja ja kaikille, jotka minua muistavat. HOPPULAINEN. Mutta, ajatteles, olethan sinä täällä juuri kuin ahven merrassa, ja entä, jos he vielä tuomitsevat sinulle neljäkymmentä paria? HELENA. Vaikka hengen ottaisivat, en sittenkään karkeisi heidän käsistään. Hyvästi nyt, Hoppulainen. HOPPULAINEN. Maltahan vielä.
Niin että siis, kuten sanottu on, kahdesta toinen on tosi: me joko olemme kaikki näillä tiedoilla tänne syntyneet ja ne meissä pysyvät elämämme läpi, taikkapa ne, joiden me sanomme "oppivan," eivät teekään mitään muuta kuin uudestaan muistavat, jossa tapauksessa oppiminen onkin mieleen-muistumista." "Ja ihan varmaan onkin, Sokrates, näin laita." XXI. "Kummanko näistä nyt valitset, Simmias?
»Miten Toinin kävi?» kysyi Aino. »Minä siitä tytöstä toivon paljon hyvää. Kertokaa hänestä vielä.» »Toinista!» sanoi mummo, ja hänen silmänsä oikein kirkastuivat, kun hän lausui: »Niin, mitenkä muuten kuin hyvin. Toini oli niitä hempeitä, herttaisia naisia, jotka harvoin itseänsä muistavat; muitten onni on heidän onnensa.
Päivän Sana
Muut Etsivät