Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
'Uskollisuus kuninkaalle', se on teidän tunnussananne, herra 'Vapaus', niin huutaa toinen vastaiselta kadun varrelta 'Kuninkaan puolesta' on toinen sotahuuto 'Parlamentin puolesta! toinen. 'Montrose eläköön! kiljuu Donald , lakkiansa heiluttaen Argyle ja Lewen eläkööt! huhuilee etelämaan Saunders, kohottaen sulkatupsuista hattuaan.
En katsonut sopivaksi tuoda heitä leiriin ilman teidän käskyänne.» »Siinä teitte aivan viisaasti», virkkoi Montrose. »Parasta onkin, että he pysyvät, missä nyt ovat, taikka että hakevat itselleen jonkin syrjäisen piilopaikan. Minä lähetän heille rahaa, vaikka minulla tätä nykyä on sitä tavaraa sangen niukalta.»
Ja silloin sanoin itsekseni, että jos oppaita, vakoojia tai tiedustelijoita tulisi sotaretkellä tarvis näille läntisille vuorimaille, ei taitavampia voisi toivoakaan kuin hän ja hänen joukkonsa on.» »Ja voitteko taata tämän miehen uskollisuuden?» kysyi Montrose. »Mikä on hänen nimensä ja virkansa?»
Ja uskallan siis, korkea herra markiisi, sulkea hänet suosioonne, koska hän on ollut pelastuksen välikappaleena teidän palvelijallenne, Dugald Dalgettylle, Drumthwacketin herralle.» »Se on ylistettävä teko», lausui Montrose totisesti, »jonka tietysti aion palkita ansion mukaan.»
Onko hänellä, tähän linnaan tullessaan, useampia kuin yksi henki ruumiissaan, koska hän uskaltaa astua meidän keskellemme meitä haukkuakseen?» »Hyvät herrat», lausui Montrose, »hillitkää, minä rukoilen, mielenne. Lähettiläänä tulleelle sanansaattajalle pitää suoda puheen vapaus ja turvallinen matka.
Sillä Argylen seuralaiset olivat luopuneet Covenantilaisarmeijasta samalla, kun heidän herransa erosi virastaan, ja suuret joukot muutakin sotaväkeä olivat sotaan kyllästyneinä käyttäneet samaa tilaisuutta ja hajonneet, Strath-Taytä myöten kulkien, joka oli helpoimpia vuoristosta laskeutuvia solia, saattoi Montrose siis mennä alangoille, missä hän olisi tulollaan kohta herättänyt sen ritarillisen ja uskollisen hengen, joka oli Forth-lahden pohjoispuolella asuvien aatelisherrain povessa nyt vaan nukuksissa.
»Mutta puhuakseni suuni puhtaaksi, Murdoch veikko», sanoi kapteeni, »onko sun mielestäsi järki-ihmisen tapaista kysellä meidän armeijamme salaisuuksia minulta, joka olen ottanut pestin koko tämän sodan ajaksi? Jos neuvoisin sinulle, millä keinoin Montrose helpommin olisi voitettava, mihin sitten palkkani ja saatavani ja saaliinosani joutuisivat?»
Montrose piti niin varovaisesti voimansa vuorisolien peitossa, etteivät Auchenbreck ja Ardenwohr millään yrityksellä, johon uskalsivat ryhtyä, saaneet tietää, kuinka suuri tämä voima saattoi olla. Sen he kuitenkin huomasivat, että se suurimmankin arvion mukaan oli varmasti heidän omaa joukkoansa vähempi.
Mutta, suokaa anteeksi, herra markiisi, minulla olisi», sanoi hän katsahtaen käsivarteensa, joka oli liinalla kääritty, »pieni pyyhkäys hoidettavana.» »Haavako?» kysyi Montrose huolissaan; »antakaa mun katsoa sitä. »Voi!» lisäsi hän, »en olisi tästä saanut tietoa, jos en olisi uskaltanut tutkia ja koetella toista salaisempaa, vaarallisempaa.
Näin hän yhä makasi, mieli täynnä ristiriitaisia mietteitä ja tunteita, kun hänen kortteerinsa ovella vartijana seisova sotamies tuli sanomaan, että kaksi miestä pyrki armollisen herra markiisin puheille. »Heidän nimensä?» kysyi Montrose, »ja miksi heidän välttämättömästi pitää tulla näin myöhään yöllä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät