Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tämmöiset olivat haitat toisella ja edut toisella puolella, tasoittaen miesluvun erilaisuuden ja korvaten tykistön sekä ratsuväen puutteen, kun Montrose Tippermuirin kentällä kohtasi vihollisen armeijan. Harvoin on taistelu, josta niin paljo riippui, tullut niin helpolla ratkaistuksi. Alankolaisten ratsuväki yritti hyökätä.
»Käskekää Ranald Mac Eaghin», virkkoi Montrose, »valita miehistään yksi tai kaksi, joihin voi luottaa ja jotka ymmärtävät säilyttää heidän ja meidän salaisuutemme. Ne ynnä heidän päällikkönsä, ylimmäisenä vakoojamestarina, olkoot meillä oppaina.
»Mitä te minulta tahdotte, hyvät ystävät?» kysyi Montrose, kädellään melkein tietämättänsä tavoitellen toisen pistoolinsa liipaisinta. Sillä aika ylimalkaan ynnä vielä tämä yöllinen hetki erittäin antoivat kyllin syytä epäluuloihin, eikä vieraiden ulkoasu suinkaan ollut sellainen, että se olisi niitä poistanut.
»Se hankkiminen», sanoi Angus Mac Aulay, »ei jääne aivan helpoksi työksi. Sillä minulle on tullut se viesti, että heillä, paitsi pyssyjänsä ja sangen pieniä ampumavaroja, ei ole mitään sotamiehen tarvekaluja. Varsinkin he ovat vailla rahaa, kenkiä ja vaatteita.» »Ei se siitä parane», virkkoi Montrose, »että sitä näin kovalla äänellä julistetaan.
Sillä aikaa, kun Montrose tällä tavoin marssi taaksepäin, oli Argyle kelpo sotajoukkonsa kanssa kulkenut Loch-Eil'in eteläistä rantaa myöten ja joutunut Lochy-joelle asti, joka yhdistää ensinmainitun järven Loch-Lochyyn.
»Jos te, herra markiisi», virkkoi hän, »tahdotte lähteä ryöstöretkelle Argyleshireen, niin tuo mies parka, josta teille puhuin, ja samoin myös hänen lapsensa ja heimokuntalaisensa tuntevat siinä seudussa kaikki vuoritiet, jotka sinne vievät joko pohjoisesta tai idästäkin.» »Todellako!» sanoi Montrose. »Mistä syystä luulette heillä olevan niin laajat tiedot.»
Montrose, joka tunsi itsensä lahjoiltaan etevämmäksi ja tiesi olleensa Covenantilaisille suurena apuna sodan alussa, oli toivonut, että tämä puolue antaisi hänelle ylimmän arvosijan sekä neuvoskunnassa että sotavoiman komennossa; mutta he katsoivat viisaammaksi suoda sen hänen kilpaveljellensä Argylelle, jolla oli niukemmalti kykyä, mutta avarampi valta.
»M'Ilduy ei voi tuoda mitättömiä sanomia», vastasi Montrose, puhutellen päällikköä isän nimellä, »ovatko ne hyviä vai pahoja?» »Miksi niitä itse katsonette?» »Ovatko ne luotettavia?» kysyi Montrose. »Ovat», vastasi M'Ilduy, »muuten niiden tuojana olisi toinen mies.
»Niin ei suinkaan saa tapahtua», vastasi Montrose, hypäten maahan hevosensa selästä. »Tässä lahjoitan teille oman hevoseni, jota on pidetty kelpo ratsuna. Mutta olkaa nyt hyvä ja käykää siihen työhön, jota osaatte niin taitavasti toimittaa.» Paljon kiitoksia lausuen hyppäsi ritari Dugald saamansa kalliin lahjan selkään.
Sinne oli tullut useampia aluksia, täynnä muonaa; siellä oli siis kaikin puolin niin mukavaa, kuin semmoinen armeija suinkin taisi toivoa. Argylen markiisi, pitäessään neuvottelua Auchenbreckin ja Ardenvohrin kanssa, ilmoitti varmasti oiettavansa, että Montrose nyt oli pääsemättömässä pulassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät