Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Tehtailijan kotona oli laitettu niin komea puolinen, ettei mointa oltu usein nähty, waikkei yhtään wieraitakaan oltu kutsuttu. Iloisena istui tehtailija tulewan wäwynsä ja tyttärensä kanssa puolispöydässä. Rattoisasti haasteltiin iloisia asioita.
Ei minusta voi koskaan tulla mointa miestä. Hän on pelkkä tiedemies. Niin ajattelin taas. Parin tunnin perästä läksin hänen luokseen ilmoittamaan, että sairaan tila oli erinomaisen hyvä. Oli myöhäinen vuoden aika. Katujen lyhdyt ne kuumottivat niin himmeinä läpi syksyisen usman. Tohtorin huoneesta paistoi valo. Minä astuin eteiseen. Ovi hänen huoneesensa oli auki.
KREIVINNA CAPULET. Veronan kesällä ei mointa kukkaa! IMETT
Se konna olkohon Sitt' häijyn hengen kanssa liitossa, Jott' maahan mua paiskattiin, tai veikö Sen hitto elävältä. Tulta mointa En silmieni eessä nähnyt koskaan! Kuudes Kohtaus. Hurtti. Rapp. RAPP, tulee äkkiä näyttämölle. Noh, pirua! Sa Hurtti yksin täällä? Miss' kapteini? HURTTI. Ma luulen hiidessä.
"Voi sinua Herran siunattu mies, kuitenkin!" niin puheli äiti, "kiittää pitää taivaallista Isää, sillä Hänhän se kaikki voi ja kaikki taitaa, mutta Hänpä se juuri sinullekin voimat antoi, sinä siunattu mies. Milläs minä vaivainen sinun hyväntyösi palkitsen ja maksan? Mutta eihän mointa työtä palkalla saakaan kuitiksi, sinä siunattu mies.
YKSI TALONPOIKA. Hän ennen aikaan oli tietäjä. LALLI. Vai tietäjä! No niinpä niinkin!... Mitä suuhunsa Toi sylki sen hän sanoi; suurempaa En arvoa voi antaa puheellensa, Kas tässä Kitka talon parasta; Ei mointa juoda Tapiossakaan! SORRI. Miksi vaalenette? KITKA. Oi onnetonta! SORRI. Niin mikä Siis teitä vaivaakaan? KITKA. Jo kadotin Mä toivon' isänmaani onnesta Ja pelastuksesta!
Jokainen tiesi kuvata taistelut ja kuninkaan voitot niin tyyten tarkoin, pienimpiä erikoisseikkoja myöten, ettei mointa voinut kertoa muu kuin se, joka oli kaiken tuon omin silmin nähnyt tahi silminnäkijältä kuullut. Minä yhdyin enemmistön mielipiteesen ja panin levollisesti maata. Pahoja aavistuksia.
Mä juoksin siis yli vuorten, laksoin, Ja niittyin, kunnasten, minkä jaksoin, Ja raikui huutoni rajaton: Nyt kevät on jo, nyt kevät on! Ja vanha Stiina, mi kevään tullen Keritsi lampaita, virkkoi mullen: Kyll' aika villoja kasvattaa, Ja huimat pojatki parran saa. Hups, syöksin villoihin kuperkeikkaa, Ja Stiina siunaili mointa seikkaa, Mä nousin pörröisnä maailmaan, Mut leuass' ollut ei karvaakaan.
Saattaa kentiesi näyttää siltä, kuin minä tahtoisin sekaantua teidän asioihinne, sitä enemmän, kun te ette ole kysyneet minulta neuvoa, ettekä muutoinkaan tehneet minua osalliseksi luottamuksestanne; mutta minä kuulin herra Fellows'in kertovan Alice'lle, että hän haki teille sopivaa kartanoa, joka olisi myytävänä, ja minun täytyy tunnusta, että suuresti hämmästyin, kun kuulin teidän mointa ajattelevankaan.
Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata, vertoani veistäjätä." Otti värttinän muruja, kehrävarren kiertimiä; läksi veistohon venosen, satalauan laittelohon vuorelle teräksiselle, rautaiselle kalliolle. Veikaten venettä veisti, purtta puista uhkaellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät