United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedän kyllä, että moinen menettely tuntuu kahdennenkymmenennen vuosisadan miehistä ja naisista uskomattomalta, eläimelliseltä julmuudelta, mutta kaksi sangen merkillistä seikkaa selittävät tämän tylyyden, ainakin osaksi.
Moinen tuuma saattoi syntyä ainoastaan eroottisen, hysteerisen ja rikoksellisilla taipumuksilla varustetun naisen aivoissa eikä hän tarvinnut ketään rikostoveria sen toteuttamiseen. Mutta karkaamiseen hän tarvitsi ja sen järjestämisen oli, nähtävästi tietämättään, saanut tehtäväkseen Pajalan herra. Jäi jäljelle kysymys tämän suhteesta murhatun tyttäreen. Olivatko he kihloissa vai salakihloissa?
Kuinka tarkoitat? kysyi hän suurin silmin. Olethan ainoa ihminen, jonka kanssa voin olla. Olet ottanut elämäntuskan minulta ja siitä olen sinulle ikuisesti kiitollinen. Sinä olet usein sanonut minulle niin. Mutta kuitenkin! Kenties sentään tulisit vielä paremmin toimeen aivan yksinäsi? Mitä hulluja! Sinähän puhut kuin unessa. Kuinka moinen voi päähäsi pälkähtääkin?
Toinen kohtaus. Huone Capuletin talossa. JULIA. Oi, joutuin, joutuin, tulivaljakot, Asuntoon Phoiboon! Moinen ohjamies, Kuin Phaeton, länteen teidät ruoskall' ajais Ja yön tois pilvimustan tuota pikaa. Yö lempiharras, taajaan verhoos peitä Kärkkäiden silmät, että Romeo hiipis Kenenkään näkemättä syliini!
Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran, Mut sua ja pettopoikias en koskaan, Jotk' ootte yhtyneet mua häväisemään. Toist' eikö Roomass' ollut pilkattavaa Kuin Saturninus? Niin, Andronicus, Tää teko hyvin soveltuu sun kerskaas, Ett' olen sulta kruunun kerjännyt. TITUS. Kamalaa! Mitä tietää moinen moite? SATURNINUS. Pois matkaasi, ja anna avus sille, Jok' äsken miekka kädessä häntä liehi!
Siis tajuvoimanne, jonk' olla täytyy sen ylhäisimmän ymmärryksen säde, mi täyttänyt on luomakunnan kaiken, luonteensa mukaan voi ei olla moinen, ett' erottais ei Alkuaan se paljon sen tuoltapuolen, minkä silmä näkee. Vanhurskauteen siis ijäiseen se äly, min vastaan ottaa teidän maailmanne, sisälle tunkee niinkuin silmä mereen.
Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea häkkiin vanki ja nähdä sen siin' ikävystyen istuvan yksin? Sitten, kauan kaivattuaan tutun ääntä, se viedään metsähän, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa, pettyen viettelemään näin rakkaan ystävän ansaan.» Vieraspa loi tytön silmihin katseen hellän ja lausui: »Moinen se on tapa lemmen; noin virittääpi se ansan, milloin verkon ja milloin helman.
Nyt ykskö meistä, Joilt' uljain mies maan pääll' on surmans' saanut, Kun rosvoj' auttoi, mekö tahraisimme Kätemme katalilla lahjoilla, Pois myyden kunniamme uran laajan Niin turhasta, kuin kouran täys' on kultaa. Parempi koira, joka kuuta haukkuu, Kuin moinen Rooman mies. CASSIUS. Mua älä hauku! En sitä kärsi. Itses unhotat sa, Kun näin mua härnäät.
Minulle oli tuo kaupunki hyvin tuttu, ja oli minullakin kunnia olla monelle sen arvoisalle asukkaalle tuttu. Tämä kunnia oli kumminkin ylellisyystavaroita: moinen kunnia olisi nyt helposti saattanut maksaa henkeni.
Ja miss' on sydän, missä erakko, Mi kerrassaan jääkylmä niin on jo, Ett' ei hän, vaikka menköön ääriin maan. Myös ihmistunteita vie rinnassansa Ja hiljaa huokaa joskus rakkauttansa? Ja vaikka sydän moinen ollut ois, Mä lemmestäinkö, lemmitystäin pois Sentähden luopuisin, ei milloinkaan! Muut kaikki vaikka munkin viitass' oisi, Mä luopua en immestäni voisi!