Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Minä olen suoraan ja koristelematta puhuen seurannut luonnollista taipumusta, olen oppinut pitämään, miksen käyttäisi runollisempaa sanaa, rakastamaan sinua. Siinä kaikki. Tahdoin vaan tämän ilmaista, että tietäisit minut rehelliseksi mieheksi, jos asianhaarat meidät eroittaisivat toisistamme. Toivon, että tämä tunnustukseni tekee meidät vielä paremmiksi ystäviksi kuin tähän asti olemme olleet.
"No miksen...? Minä soittaisin teille awuksi", sanoi Tiitus ällistyksissään. "Waikka mitä tekisit, niin et saa." "No miten? Sanokaapas." "Eihän sinne kaikki ... ja mitäpä sinulla siellä tehtäisiin walehtelijalla", sanoi suntio totisesti. "Kah, kun on kärtynen!" sanoi Tiitus ja heitti koko tapuliin pääsemisen hitolle.
Kannella tuolla ylhäällä seisoo laivan käsipuita vasten nojaten joukko naisia ja herroja. Olavi on noussut seisomaan, hän heiluttaa heille hattuaan, hänen silmänsä säteilevät, ja hän näyttää kuin tähtäävän jotakuta. Päivää, herra Kalm! huutaa heleä naisen ääni. Tulittepahan te! Miksen olisi tullut, kun lupasin, vastaa Olavi.
Oskar Nevankoski hallitsi yleisiä sivistyskieliä ja oli tottunut esiintymään jokaisessa seurassa. Olin nyt hra Nierotista riippumaton. Mutta pian syntyi juuri tämän johdosta ensimmäinen väittelyni kapteenin kanssa. Hän oli saanut kuulla kirjoitelmastani ja tahtoi tietää, miksen ollut antanut sitä hänelle käännettäväksi. »Minä kirjoitin sen itse. Olihan minulla aikaa.»
UUNO: Ensin puhella kaukaa, sitten lähempänä, sitten koskettaa kättäsi, sitten hyväillä sinun tukkaasi, sitten... LEENA: No ja mitä sitten? Suudella sinua ja puristaa rintaani vasten?... Sitähän minäkin tahdon. UUNO: Sitäkö sinäkin tahdot? Sinä puhut nyt vähän toisin kuin viimeksi. LEENA: Taidan puhua. Ja niin puhunkin. En tiedä miksen sitä sinulle tunnustaisi.
Sinäkin olet laumani lampaita, ja paimenen velvollisuus on etsiä ruton saastuttamat ja erottaa ne muista, ettei koko lauma joutuisi hukkaan. Vastaa siis ihan ensiksi: miksen kaukaan aikaan ole nähnyt sinua templissä, jossa sanaa saarnataan minun suuni kautta? Niin suora kysymys vaatii suoraa vastausta, lausui Inkeri.
Eikä tehnyt mieli lastaankaan nähdä... Miksen minä saa siltä rauhaa? Mutta ei hän saanut, ei jaksanut saada näitä muistojaan menemään, toisia enemmän kuin toisiakaan.
Ne ovat toki toista kuin tuo teidän särkenne ... kas taas! ... ne ovat tulisia ja intohimoisia ... ettekö luule, että kaloillakin on tunteita? Voi olla, vastasi Elli nauraen. Minä olen varma, että heillä on ... mikseivät ne voisi nekin vihata ja rakastaa. Sappi se ainakin on särjelläkin. Tehän osaatte olla leikillinenkin. Miksen sitten osaisi?
Kernaasti minun puolestani, kuinka vain itse tahdotte! No, jo näitä nyt onkin. He työnsivät Ellin pienen venheen vesille. Olavi aikoi Ellin antaa mennä perään, mutta hän ei suostunut, hän tahtoi istua airoille. Miksen saa minä soutaa? Se on niin ruman näköistä, kun nainen pitää perää ja mies istuu airoissa. Mutta neuvokaa sitten, mihin meidän on meneminen. Mennäänkö tuonne tuon saaren rannalle?
Mielipiteet ovat niin erilaiset... Minä tarkotan että rakkaus on vapaa, vapaa avioliitosta ja synnistä ja muista ihmisten keksimistä siteistä!» »Ja te uskallatte tuollalailla puhua?» huudahti nuori rouva tulistuneena. »Miksen minä uskaltaisi pyydän vain anteeksi mikäli se teitä loukkaa. Rakkaus ei tunne eikä tunnusta mitään rajoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät