Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ei, vaan ruumiissa kiinni ... niinkuin jonkun vyön alla. Olisitko ehtinyt saada sen maihin, ennenkuin se katosi tai upposi? Miksen olisi ehtinyt, jos olisin tahtonut. Jos sinua kammotti käydä käsiksi ruumiiseen? Olihan minulla puoshaka venheessä. Mikset sitten hinannut sitä maihin? Sinä ajattelit ehkä, että saat pitää kaikki, jos annat sen mennä, mutta et mitään, jos otat sen maihin.
Se oli kuollut nälkään, syötyään kaiken vihreän ja järsittyään maasta kanervan juuretkin. Ilmoitin herttualle, etten enää voi olla hänen metsästäjänsä. Hän kysyi, miksen. Minä sanoin, että se on synti. Kuinka synti? hän kysyi. Minä kerroin, mitä madonna oli ilmaissut minulle unessa. Herttua oli vanha ja hurskas mies.
Mutta te olette varmaankin aivan väsynyt ja nälistynyt ... antakaa minulle nämä ja istukaa nyt heti paikalla illalliselle. Elli otti hänen hattunsa ja pyssynsä huolimatta hänen estelyistään ja vei ne eteisen naulaan. Ettehän vain ole odottanut minua illalliselle? kysyi Olavi. Olenhan toki! Miksen olisi? Olkaa hyvä! No, ja kertokaa nyt, kuinka metsästysretkenne on onnistunut.
Muuten vain ajattelin, että jos sinne joudut, niin voisit samalla viedä Könösen muorille pari kappaa perunoita, niitä kun meillä vielä on näin kyllitellen, ja eikö heillä lie puute niistäkin. No miksen, kun joudutatte. Odotapas, virkkoi sisar ikkunasta, minä annan vähän liinaompelusta Iitulle, hän on niin sukkela käsistään tekemään. Kiireenlainen niillä olisi.
Nytkin henkii sieltä leppoisa lounas. Tässä on minun hyvä olla, kalakareja on kuinka paljon tahansa, kaikki yhtä viehättäviä ja jokaisen ympärillä hyrskähtelevä valkovaahto tervehtii minua ja viittoo luokseen. Miksen noudattaisi kutsua! Meri kaloineen on kaikkien. En minä tiedä, mistä heidän minkin rajat kulkenevat, en tiedä heidän pyykkejään enkä ole ollut niitä pystyttämässä.
Sitten hän taas tuli luo ja puhui miltei kuiskaten: »Miksen sitä sinulle sanoisi... Kun minun silloin täytyi väkisin luopua niistä tuumistani, niin minä päätin, että jos minä joskus jäisin leskeksi sinähän muistat että Maija-vainaa oli kymmentä vuotta minua vanhempi niin minä vielä näyttäisin kuka ottaa talontyttären ja nuoren.
Se on ehkä sen surmannut, ampunut ennenkuin Halli päälle ehti, tai kolhaissut keihäällään. Alkoi käydä mieli matalaksi, kun ei uskaltanut tehdä nuotiota tarpeeksi tulekasta ja ruumis oli hiihdännästä hiostunut. Jos vielä koiran tappoi, ainoan toverini ja ystäväni... Mitä varten minä lähdinkään häntä ajamaan? Miksen anna hänen olla ja mennä menojaan?
Vielä siellä ei ole yhtään Vikbergiä, vaan koko liuta saapuu kai tuossa tuokiossa. Ja minusta tuntui, kuin olisin suotta pakotta sattuman petkuttamana joutunut saaliiksi tähän satimeen, josta ei ole yhtään aukkoa pois päästäkseni. Eikö yhtään? Miksen sittenkin pakene? Onhan otuksella oikeus paeta satimesta, jos ehtii ennenkuin pyytömies saapuu.
Miksen saa jäätyä välinpitämättömyyteeni? Mutta minun on turha kysyä. Minä tunnen, etten saa enkä voi. Ehkä haihtuu hän mielestäni lyhyiksi hetkiksi, ehkä illoiksi ja öiksi. Nämä toivottoman todelliset, nämä lahjomattomat aamuhetket, ne tulevat aina olemaan samanlaiset. On tuleva takaisin nämä samat tunteet, tämä sama surkea kaipaus, tämä kuluttava, kirvelevä ikävä.
Kun he istuivat yhdessä, he havaitsivat, että he vaipuivat entiseen alakuloisuuteen ja entiseen epätoivoon. "Voi!" lausui Labeo kerta, äkkiä keskeyttäen pitkää vaitioloa, "miksi minä pelastuin? Miksen saanut kuolla tuonne?" Cineas huokasi, mutta ei sanonut mitään. "Minä katson eteenpäin", jatkoi Labeo, "ja korkein toivoni on kuolema. Se kunnianhimo, joka minulla kerta oli, on aikaa kadonnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät