Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
Se kuulustaa niin vakuuttavalta, sanoi neiti miettien. Rautio katsoi ystävällisesti ja luottavasti häneen: Me vain emme saa olla Herraa vastaan, sanoi hän hiljaa. Junan vihellys kuului ja kulku hiljeni, Rautio tarttui matkalaukkuunsa ja ojensi sydämellisesti kätensä neiti Vinterille: »Hyvästi neiti, ja iloista joulua!»
Mutta hän on nähnyt hienoja matkustavaisia ja hänellä on hyvä äly, joten osaa matkia sivistyneitä. Hauskaa vain, että nyt pääsen matkustamaan pois.» Näin miettien luutnantti läksi kotiin jotenkin tyytyväisenä.
Siellä ulkona hurisi maailmankaupungin elämä kesäisessä kukkeudessaan. Ja sillä aikaa seisoivat he täällä puolihämärässä hotellihuoneessa kiusaten toisiaan ja miettien vain, millä syvimmin voisivat toisiaan haavoittaa. Tuo kaikki muistui äkkiä Johanneksen mieleen. Hän häpesi. Ja päätti pelastautua niin pian kuin suinkin täältä.
Centurio istui tarkasti kuunnellen, ajatuksiin vaipuneena ja niin syvästi miettien, ettei hän huomannut mitään muuta kuin nuot jumalalliset sanat, jotka tapasivat hänen korviaan. Mutta lukia häirittyi kummallisesti ja pysähtyi usein. Sillä ulkoa kuului outo melu, summattoman suuren ihmisjoukon äänet ja sekavat pelon ja kiihtymyksen huudot.
Kun ne nyt rupeavat noin yksi ja toinen ahdistelemaan, niin ... jumalaties, eikö talo ole myytynä jo ennen kuin hypoteekkilaina ehtiikään... Miehet kulkivat puhelematta, miettien. Vihdoin äännähti Hautalainen: »Kyllä se on koiramaista, kun pitää olla tuollaisten asioissa.» »Mistä saisin rahoja?» ajatteli Valkolainen.
Sillä kauan oli kapteeni, kun oli saanut hänet ulos, kulkenut juuri tässä kamarissa, lattiaa mitaten, miettien, ennenkuin oli lähtenyt sieltä. Akkunan vuorilautaa, missä saranat istuivat, tarkasteli nyt Matti tarkemmin. Se oli melkein irti. Hän tunnusteli sitä, hän huomasi, että sen saisi irti ilman aseetta.
Maailma kuulee: hulluksi luulee miehen, mi miettien valtoja viettien kaikessa katsoo vertausta vaan, jättää jo suuren, kukkivan maan, sentään ei seppeltä kulmiltaan. »Minne on ties?» monet äänet ne raikuu. »Käänny jo mies!» monet kansatkin kaikuu. »Et mene eespäin, taapäin sa kuljet, onnesi, maineesi tiet, ovet suljet, suurt' olet tehnyt, suuri sa lienet, kunnias kuulun nyt hautahan vienet!»
Kun rupesi hämärtämään, lähdin ulos yksinään, miettien, mitä minun piti tehdä ja olinko oikeutettu kauemmin Agnesilta salaamaan, mitä Uriah Heep London'issa oli kertonut minulle; sillä tämä rupesi taas kovasti huolettamaan minua.
Vaimonpuolet kääntyivät samaa tietä menemään kun olivat tulleet. Juho katseli kummastellen heitä, miettien, miksi he palasivat hänen luotaan, vaan lähti sitten astumaan, jupisten: "Nyt on tämä asia kohta ympäri pitäjän enkä voi Hannulle mitään. Häpeä on minun". Juho oli Luopion emännästä liian vähäpätöinen henkilö, että häntä kannattaisi auttaa.
Sitten hän läksi verkkaisin askelin kävelemään katua pitkin, nostaen tuontuostakin käden otsalleen, kuin syvästi miettien. Se kysymys, jota hän punnitsi, oli kuitenkin sellainen, jollaisia vain harvoin ratkaistaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät