Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Ja valhetta en uskokaan, Eloss' on poika kallis! Ja kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän". Ja siitä päivin järkeään Ei Sanna enää saanut, Yks miete vaan ol' mielessään, Ja hokemast' ei laannut: "Jo kohta, kohta saapuu hän Luo äitins hellän, itkevän!" Ja vuodet pitkät vietti hän Näin synkkää eloansa Rannalla meren hyrskyvän, Höpisten lausettansa.
Kun tämän kurjuuden ma näin, niin mietin: Jos ken nyt myrkyn puutteess' on, min myynti Kielletty Mantuass' on kuolemalla, Sit' on tuo köyhä konna valmis myymään. Se miete omaa puutettani tiesi, Ja nyt tuon puutteen miehen täytyy myydä. Jos oikein muistan, niin hän asuu tässä. On juhla: kiinni kerjurin on puoti. Hoi, rohtoherra! APTEEKKARI. Ken niin lujaan huutaa? ROMEO. Käy tänne, mies!
"Kyllä kiittämätön olisinkin, jollen tyytyisi! Tunnenpa itseni niin onnelliseksi tällä haavaa, ett'en suinkaan hennoisi apua anovalta mitään kieltää, jos vain suinkin hänen toivoansa saattaisin täyttää" "Kumma, että tuommoinen miete juuri johtui mieleesi". "Hm niinpä ne ajatukset lentävät. Mutta arvaappas, mikä nyt päähäni pisti?" "No mikä? "Että lähtisimme katsomaan apilaniittyjä.
KILPI (itsekseen). Ah, mikä miete, miete kaunis vaan! (
Elämään on miete mielten kautta kuolon pihtipielten. Alkamaan on auki rata Suomen valtaa valoisata.» Yhä tutkin, etsin tuota Suomen suuren valtavuota. Eikö saa jo ilmi sana, Lapin loihtu laajempana? Tummempana Turjan mahti, vankempana vuorten vahti? Rohkene jo Suomen rotu, omaan vapauteensa totu? Puhuu tähdet päällä pääni: »Vapauden on kuultu ääni.
Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi iloisemmalta kuin on kukaan toinen ma näytän tässä seurass' iloisien. Ja uskot oikein; eläväiset täällä vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, miss' ennen mietintää jo miete näkyy. Mut että pyhä rakkaus, joss' aina ma valvon sielun silmin, saaden tuosta suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen
Ja siks et kysy, ken ma oon ja miksi iloisemmalta kuin on kukaan toinen ma näytän tässä seurass' iloisien. Ja uskot oikein; eläväiset täällä vähemmät taikka suuret, peiliin katsoo, miss' ennen mietintää jo miete näkyy. Mut että pyhä rakkaus, joss' aina ma valvon sielun silmin, saaden tuosta suloisan kaihon, pääsis täyttymykseen
Oi, kyyneleet tahtoivat tulla silmiini, olin niin onnellinen; mutta minä pusersin iloni tavallisella hymylläni, muuan niitä sievistyksiä, jotka ovat usein viekoitelleet hyvät keikarit kertomaan minulle, että ainoastaan jalo ihminen taitaa nauraa jalosti arvattavasti ei minulle tarkoitettu, vaan ainoastaan miete, kuin kaikki toisetkin". Hetken äänettömyys. "Mitä hän mahtoi minusta ajatella?
Ja astu pohjan äärihin: laelta tuiman tunturin maa yhtä armas hohtaa; ja astu rantaa aukeaa sa Pohjanlahden huuhtomaa: yks Suomi silmääs kohtaa ja rintas lempeen liikuttaa. Mut aavistatko, minne vie tää miete, mistä kyynel lie, mi herkkyy alta luomen, ja miksi mieltä herättää niin ihanaa, niin itkevää minussa tämä huomen? On viides heinäkuuta tää.
Avartui arvaamattomiin nyt miete kauas mennen, sydämen hurmas sytyksiin uus elo, outo ennen; kuin siivin lensi päivä pois, josp' ollut kirjaa vielä ois! Se loppui, loppui iltakin, ei laannut mielen palo, niin moniin vielä kohtihin mun täytyi saada valo, hämärät selvitellä nuo, mä läksin vanhan Stoolin luo. Häll' oli paikka entinen ja vanha askar vakaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät