Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Silloin äkkiä kukaan ei tiennyt, ken alotti oli kuin samassa hengenvedossa olisi sama ajatus välähtänyt kaikkien mielissä silloin äkkiä viritti joukko kohisevana kuorona hirveän virrenvärssyn: »Herramme Schrandenissa, jonka tähden hävetä saamme kaiken kansan nähden ja käydä mieron pilkkana, lyö rutolla, o Jumala!» Ja ruumissaatto läheni lähenemistään.
Kodista ajettu koira Isännätt' on ilman alla; Mieron hylkimä hevonen Villinä vaeltelevi; Mut sydänpä heit' ei syytä, Sääliäkin saavuttavat. Minä mieron hylkylapsi, Vihattu sekä vihannut, Pureksittu, purrut itse, Syyllisiä, syyttömiä, Omaakin sydäntä purrut, Ett' on vammat vaivaloiset, Tuima tuskakin syvällä, Päält' on tunnoton ja turta, Ettei sääliä suvaitse Eikä lempeä läpäise.
Tulee tieltä mieron tyttö, pojan hangelle tekevi, poika ei viluhun kuole. Taivas reikihin repeevi, sen näkevät Suomen urhot tuolla puolen Lemmenlahta, kaalovatpa katsomahan, tulevat Ruotuksen talohon. Ruotus, tuomari pitäjän, toivovi kuninkahaksi Suomen suurille tiloille vanhan Väinämön sijahan niin syntyy kuningas toinen.
Ei se likka kululle joua eikä mieron tiehen, Jos en miestä muualta saa, niin otan sotamiehen. 31. EN NYT EN
Marianna astui nyt vuoteen viereen ja ensimäinen kysymyksensä oli tietysti: Kuka se lienee? Jumala tietää! Arvattavasti joku mieron kulkija, arveli Nikodemus. Niin miksi ei? mörisi Leander jokaisen pitäisi nähdä että hän ei ole mieron kulkija. Niin, niin, sanoi Marianna, sentähden että hän on kaunis ja mielyttää sinua! Vaan tiedä, että monella on kauniit kasvot ja ruma sielu, siitä ei voi päättää.
Kokea saat sa, kuinka syödä karvas on leipä muiden sekä kuinka raskaat on nousta, laskeutua mieron portaat. Mut enin painava sun hartioitas on seura huono, tuhma, jonka kanssa kurjuuden alhoa tuot' astuskelet. Ilkeyttä houkkain, kiittämättömyyttä sa heiltä niität; vaan senjälkeen pian punertuu otsa heiltä eikä sulta.
Leena koetti vielä vuoden eteenpäin olla torpassa, mutta toinen syksy toi uuden hallan vielä kovemman, ja Leenan, joka oli velaksi saanut toiselta köyhältä, joka tarvitsi tavaransa yhtä hyvin kuin hän, täytyi nyt myydä kaikki mitä torpassa löytyi. Torppaan tuli uusi isäntä, ja Leenalla lastensa kanssa oli mieron tie edessä.
Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri huojuvat hongat vaan ja synkkä, synkk' oli salo. Kävi yksin kulkea raskahaks. Hän löysi ystävän, löysi kaks ja löysi maantien mahtavan, tien kullan ja kunnian. Oli kylmät ne mieron nuotiot. Ei vilkkunut ikkunan valo. Oli ympäri korvet autiot ja synkkänä huokasi salo.
"Voimat murti petäjäinen, karttui Yhä kurjuus, tauti viimein tarttui... Isän, äidin, veikan, siskon vei se Armotonna mullan poveen, ei se Sääliskellyt. Yksin jäin mä, mutta Kärsimähän mieron surkeutta. "Siitä kolmekymment' on jo vuotta. Nyt nään vasta ettei työtä suotta Tehty ole: kuiva nurmi-niitty Suo on nyt ja viljapellot liittyy Hallatoinna siihen. Kiitos Herran!
"Kyllähän ne mahtavat paljo joutilaat hevoset syödäkin, mutta entäs se kunnia? Saa syödä ja juoda herrain kanssa ja kaikenlaista kestinkiä pitää. Oikeinhan nuo kuuluvat sanomiinkin Kankkulaisen hevosista kirjoittavan." "Pyh! minä viis' semmoisesta kunniasta, joka akat ja lapset mieron tielle saattaa", tuumaili Kippa-Leena ja lähti vaatevasua kotiinsa vetämään.
Päivän Sana
Muut Etsivät