United States or Dominican Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teidän korkea-arvoisuutenne minun täytyy pois Asra on siellä! Tottahan te ymmärrätte etten voi jäädä tänne? Tahdonhan tehdä mitä hyvänsä, vaikka koko elämäni köyhänä kulkea mieron tietä ja hänelle jättää kaikki, kaikki mutta nähdä kuinka hän Asraa hyvänä pitää ainoastaan sitä sitä en voi! Hän puri hampaita yhteen, pidättääksensä kyyneleitään.
Kului kultainen ikäni, Valui armas vartaloni, Väki herttainen väheni; Ei kulunut kunnialla, Ison ikkunan aloilla, Kului kunniattomilla, Kylän kynnyspolkimilla, Meni mieron juoksennassa, Väheni kylävälillä, Valui vaivoissa pahoissa.
Hän oli ainoa, muisti mitä minulle oli säilynyt hänestä jota rakastin, ja hänen kuoltuaan keskittyi koko rakkauteni lapseen. Sentähden annoin hänet pois hädän aikana, sillä hänen oli parempi olla majurin kuin minun ja Leenan luona, me kun olimme mieron tiellä. Ja sentähden, että rakastin poikaa yli kaiken, koski minuun hänen pakonsa ja hänen suhteensa Mariaan kipeämmin kuin kuolema.
Maan tomuhun, maan harhoihin se sinkos, mutta kuitenkin se kuului tähtitarhoihin ja korkeuden kotiin, tuon tulen löysi mieron mies: inehmo, heikko vain, kenties, hänessä hehkui Luojan lies, hän kuului jumal-sotiin.
Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle. Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille. Elettihin meillä ennen.
»Mintähen sinä veljesi pistit, Poikani poloinen?» »Mintähen naistani nauratteli, Emoni kultainen.» »Minne nyt sinä itse jou'ut, Poikani poloinen?» »Muille maille vierahille, Emoni kultainen.» »Minne heität taattosi vanhan, Poikani poloinen?» »Mieron verkkoja paikatkohon, Emoni kultainen». »Minne heität maammosi vanhan, Poikani poloinen?» »Mieron rihmoja kehrätköhön, Emoni kultainen».
Jos joku vapiseva vanhus, tai köyhä emoton orpo kierteli mieron kylmää erää, hän ehkä voi kertoa lapsilleen, kuinka eleli entiseen aikaan näillä ilmoilla immyt, joka, vihkiytyen Herralle, eleli elämänsä kukkais-vuodet siunaavana hyväntekijänä.
Hookon kuningas käy mieron teitä, Skule kuningas sai vallan sorjan. Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, Terve kuningas, jalo, koko Norjan! Terve sä, herra! kauvan uljasna seiso, Terve kuningas, jalo, koko Norjan! SKULE KUNINGAS. Kiitos runoelmasta, Jatgeir runoilija! Se on ihan mieleni mukaan; sillä se ylistää miehiäni samalla kuin minua itseä.
Se oli paha työ semmoinen järjetöntä luontokappaletta kohtaan, mutta minä olisin sillä hetkellä voinut vaikka kirkon ikkunat säpäleiksi heittää. Ja niin te lähditte lautamiehestä? Niin lähdin, ja lähdin että paikat soi! Minä kylän kautta kuljin ja kulkiessani lauloin sitä laulua, jonka tähden olin mieron varaan joutunut.
"Eipähän muutoin, vaan pikemmin pääsee pois hautaan, ja se hänelle parasta onkin." "Olisikos hänen kuolemansa sitte niin suotava?" "Olisipa niinkin varsinkin nyt, kun kuuluvat joutuvan maaltaan mieron tielle, ja kuka sitä hullua taloonsa ottaa ristikseen. Kirkkoherrallakin on jo kaksi semmoista hoidettavana, niin ett'ei hänestäkään taida apua olla."