United States or Mongolia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun edessäni vaelsi sinä sairauteni aikana koko entinen elämäni, ja minun mieltäni alkoivat kaikki pahat teot kaivella, sekin jo, että olin lautamiehestä lähtiessäni kellokasta kivellä heittänyt ja kuinka se oli surkeasti ynähtänyt. Sitten ne rivot laulut ja se kunnianhimo ja monet muut asiat.
Olisin mielelläni halunnut kuulla tuota hänen ensimmäistä katkeran mielensä tuotetta, mutta se nähtävästi ei häntä huvittanut, ja siksi en minäkään huolinut häntä sen enempää kiusata. Ja sen laulun tähdenkö teidät sitten ajettiin lautamiehestä pois? kysyin minä hetken kuluttua. Sen laulun tähden. Se kun tuli isännän korviin, niin piti minun lähteä.
Tätä katsellessaan hän ajatteli, että mahtaa tuntua lautamiehestä hyvälle, kun niin korkealta ja pyhältä virkamieheltä, kun rovastilta, tuomiorovastin veljeltä sai niin lämpimän käden puristuksen. Jos mikään niin se se on ainetta lepyttämään vielä Salomoakin. Nyt hän palasi kamariinsa ja alkoi sovitella sanoja, mitä hän Salomolle puhui.
Kievarin vanha emäntä sanoi, että »sehän paistaa ihan yhtä tasaisesti kuin taivaan tähti». Kipeäsilmäisestä lautamiehestä oli se siitäkin syystä mainio, »ettei siitä ollenkaan savua lähtenyt, jotta sitä saattaisi vaikka kamarissakin polttaa, eivätkä seinät mustuisi ollenkaan». Siihen sanoi isä, että »kamaria vartenhan se alusta pitäen on tehtykin, mutta hyvä se on näin pirtissäkin, kun ei tarvitse monen päreen kanssa tuhrata, ja tällä yhdellä tulella näkee koko joukko, vaikka kuinka monta olisi». Kun äiti virkkoi, »ettei kirkon pienempi ruunukaan sen kirkkaammin valaise», niin isä käski minun ottaa aapisen ja mennä ovensuuhun koettamaan, tokko tuolla lukea näkisi.
Kumpainenkin oppi paremmin arvostelemaan ja ymmärtämään toisiaan ja Rautio sai tietämättään lautamiehestä ihailijan ja ystävän elinajakseen, samalla kun hän puolestaan antoi tälle koko kunnioituksensa. Tämä suhde samoin, kuin hänen työskentelynsä nuorten kesken, vaikutti hyvittävästi hänen mieleen.
Se oli paha työ semmoinen järjetöntä luontokappaletta kohtaan, mutta minä olisin sillä hetkellä voinut vaikka kirkon ikkunat säpäleiksi heittää. Ja niin te lähditte lautamiehestä? Niin lähdin, ja lähdin että paikat soi! Minä kylän kautta kuljin ja kulkiessani lauloin sitä laulua, jonka tähden olin mieron varaan joutunut.
Luonnolta varustettu hyvällä puhunlahjalla, puhui lautamies seurakunnan miehien edestä kirkonkokouksissa ja muissa tiloissa, joissa seurakunnan asioista oli kysymys. Kuitenkin kartti aina kirkkoherraa vastaan sanoa. Tämä antoi yhdelle ja toiselle ilvesteliälle tilaisuuden kaikellaisia halventavia pilkka-sanoja lausua lautamiehestä, vaan ei kellään ollut rohkeutta hänelle itselle tätä sanoa.
Ja silloin minun mielessäni myöskin kaikui päiväkaudet kaikki, mitä se maisteri oli minusta sanonut ja mitä muut kyläläiset, että nimittäin minulla oli parempi pää kuin Alpertilla ja että minusta olisi saattanut tulla yhtä hyvä herra kuin hänestä ... ehkäpä vähän parempikin. Niin, mutta nyt oli näin, ja sentähden minut ajettiin lautamiehestä pois.
Jos ei olisi mieleni laulamaan aina tehnytkään, niin sanoivat: »et saa palasta, jos et laula», ja kun minä silloin kysyin: »mistä minä laulan?» niin mummo sanoi: »Laula sinä vain siitä lautamiehestä, kyllä se sen sietää.» Minä lauloin ja ihmiset nauroivat, sillä lautamiehellä ei ollut paljon ystäviä.
Jos missä tuli puheeksi uudesta, tulevasta lautamiehestä, olivat kohta kaikki siinä yksimielisessä päätöksessä, ett'ei siihen ollut sen sopivampaa, rehellisempää, arvokkaampaa ja rikkaampaa miestä pitäjäässä kuin Kanniaisen Juho. Kun kysymys tuli oikeudessa, kuka olisi sopivin siihen ammattiin, puoltivat käräjäkuntalaiset yksimielisesti Kanniaisen Juhoa.