Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Laagje oli tästä odottamattomasta näystä melkein kadottaa järkensä. Se ei ollut mikään hylkylapsi, se oli todellisesti elävä pienokainen, joka lepäsi kätkyeessä. Laagjen ensimmäisenä ajatuksena oli: "mitä Herran nimessä hänen nyt piti tekemän pelastaakseen tuon lapsiraukan hengen". Ensin rupesi hän huutamaan ja huhuilemaan kuullakseen, eikö siellä olisi ihmisiä läheisyydessä.
Sudet pötkivät pakoon saaliinensa, ja kun Laagje ehti paikalle, ei ollut koirasta muuta jäljellä kuin muutamia veri pilkkuja lumessa. Tässä näin seisoessaan, luuli hän kuulevansa ikäänkuin heikkoa lapsen itkua virrasta päin vähän kauempana. Eihän se vaan liene "apparashj" eli "hylkylapsi", ajatteli Laagje itsekseen.
"Tuo onneton on heittänyt lapsen virtaan", ajatteli hän itsekseen ja joudutti kulkuaan päästäkseen pois tältä synkältä seudulta, vakuutettuna siitä, että tässä oli rikos tehty ja että huutaja oli tuommoinen hylkylapsi.
UUNO: Niin, Martta, miksi?! Siksi kai, että silloin minä olisin hukkunut. MARTTA: Mutta miksi... UUNO: »Miksi hukkui perheentoivo ja elämään jäi sen hylkylapsi», niinkö? MARTTA: Sitä en tahtonut sanoa. PALVELIJA: Herra pankintirehtööri... Sanoo olevan välttämätöntä asiaa.
Kodista ajettu koira Isännätt' on ilman alla; Mieron hylkimä hevonen Villinä vaeltelevi; Mut sydänpä heit' ei syytä, Sääliäkin saavuttavat. Minä mieron hylkylapsi, Vihattu sekä vihannut, Pureksittu, purrut itse, Syyllisiä, syyttömiä, Omaakin sydäntä purrut, Ett' on vammat vaivaloiset, Tuima tuskakin syvällä, Päält' on tunnoton ja turta, Ettei sääliä suvaitse Eikä lempeä läpäise.
Sillä miksi minä, miksi juuri minä olen ikuisesti tuomittu olemaan onnen hylkylapsi! Mikä kirosi minut unhottamaan siihen sen harmaan paperin! Oletko nähnyt Hermannia? Se on hänen veljensä ääni, joka kysyy. Täällä hän oli juuri vast'ikään, vastaa joku toinen. Ka, täällähän sinä oletkin ... kuule, sinullahan on meidän avain? Menetkö jo pois?
Päivän Sana
Muut Etsivät