Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kyyneleet virtasivat silmistä, ja hän tunsi mielessään helpoitusta, tyyneyttä, tuntui siltä kuin olisi kauvaksi aikaa luopunut isän käsi jälleen tarttunut häneen... Hän järjesteli Danielin huonetta, kosketteli lieden hillosta, pani vanhan kuluneen raamatun päänalaiselle, asetti ristiin vainajan kädet ja luki lyhyen rukouksen hänen puolestaan. Sitten hän sammutti tulen ja lähti huoneesta.
Niin, kyllä se olisi onnea... Hän kuvasi mielessään Erlandin iloiset, loistavat kasvot, kun hän käyskenteli huoneissa järjestäen heidän kotinsa oman mielensä mukaan, tai kun Erland antoi hänelle jonkun lahjan, josta hänen ei enää tarvitseisi, niinkuin muinoin, häntä lempeästi nuhdella.
Hänen tuli kuin ikävä ja kaipaus jotakin, jota hänellä ei ollut, jotakin, josta ei oikein tiennyt, mitä se oli ja miksi sitä kaipaisi, ja taas soivat hänen mielessään isännän äskeiset sanat: »Meillä on jo toinen tieto ja toiset tietäjät.» Kuinka he olivat ihastuneet kuullessaan, että hän oli heidän entisen pappinsa poika! Kuinka heidän mielialansa häntä kohtaan oli muuttunut!
Mutta Niilo koki häntä rauhoittaa ja päätti jonkun satunnaisesti viskanneen kiven. Mielessään hän kuitenkin toista ajatteli. Oli kolkko, syksyinen sunnuntai-ilta. Vinhuen pieksi pohjantuuli puiden oksia ja lennätti lumihiuteita ja puista irtautuneita, kellastuneita lehtiä ympäri, huimaavassa tanssissa.
Minä vakuutan teille, ett'ei meistä kumpikaan, vaikka olemmekin ymmärtäväisiä miehiä, voi kuvailla mielessään kuinka syvälti hän tuntee, ja millaisella mahdottomalla voimakkuudella nämät tunteet hänessä esiytyvät; tämä nyt valtasi hänet odottamattomasti ja kiihkeästi kuin raju-ilma.
Vanha Holt tunsi itsensä kiitolliseksi mielessään. Tuo amerikkalainen nainen, josta hän muuten ei mitään tiennyt, eikä nytkään tahtonut sen enempää tietää, oli tuottanut hänelle monta unetonta yötä. Hän oli usein ajatuksissaan toivonut sen vieraan naisen, joka uhkasi ottaa hänen poikansa häneltä, meren pohjaan, jossa hän nyt hyväksi onneksi olikin. Kolkutettiin.
Tuolla jakkaralla oli mummo hänelle aakkoset opettanut, tuossa perälasin alla hän oli lukenut katkismusta ja päntännyt päähänsä kristillisen uskontunnustuksensa ensimmäisiä opinkappaleita. Hän tunsi jokaisen esineen täällä. Tuhannet muistot tulvehtivat hänen mielessään. Aamut olivat aina olleet ankarimmat hänelle.
Virkkoi noin, jopa koht' ilon pauhina soi, kuni aalto rantaan jyrkkään käy, suvituulen tuomana suuren, vuoreen ulkonevaan, jota tyyntymätön ikityrsky saartavi kaikin säin, milt' ilmoin tuuli jos tulkoon. Nousi jo kaikki ja riensi ja hälveni valkamaleiriin; valkeat laittoivat majakunnat, nauttivat eineen; uhrin toi jumaloille, ken millekin, ainahisille palvoen surman välttääkseen työss' ankaran Areen. Zeullepa kansain pää Agamemnon suurväkiselle viissuvikunnan nyt härän uhkean vihki ja kutsui vieraiks arvokkaimmat akhaijein päät päteväiset, Nestorin ennen muita ja ruhtinas Idomeneun ja Aiaan kummankin, Diomedeen, Tydeun poian, kuudenneksipa oivan Odysseun, Zeun älyverran. Vaan tuli itsestään sotaärjyinen Menelaos, tuntien mielessään, mikä toimi ja työ oli veljen. Piirinä seisoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Näin rukoellen siin' Agamemnon valtias virkkoi: "Korkea, mahtava Zeus, jylypilvinen, päällinen ilmain!
Hän kuuli nyt vaan lempeitä ja siveitä puheita koko talon väen keskuudessa, ja kun työt, käytökset ja kohtelemiset tulivat puhetten kaltaisiksi, niin ei Jaakko sitä mielessään ihmettelemästä laannut.
Myös Khromios kera riensi ja Aretos jumalainen, toivoen mielessään, pian että he nuo ajomiehet 495 iskeä maahan vois, hevot vallata korkeakaulat houkkiot, eip' ero hurmeeton luot' Automedonin vartonut heitä! Hän turvasihen Zeus-taattohon ylhään; synkeähän sydämeen heti virtasi voima ja miehuus.
Päivän Sana
Muut Etsivät