Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Hänelle, Johannekselle, joka ei uskonut mihinkään tuonen-takaiseen, oli tuo ajatus sitäkin kammottavampi, kun siihen samalla välttämättä liittyi hänen mielessään käsitys koko elämän, koko maailmankaikkeuden äärettömästä turhuudesta ja tarkoituksettomuudesta. Jo varhain nuoruudessaan hän oli kuullut tuon rintaariuduttavan, tuon järkeäjähmetyttävän tyhjyydenkammon siipien korvissaan suhisevan.
Hän luetteli mielessään laivoja, jotka olivat suorittaneet tämän neljäntuhannen viidensadan peninkulman pituisen matkan vähemmässä kuin kolmessa kuukaudessa. Se laiva, jolla Virginia tulisi, ei tarvitsisi enempää kuin kaksi kuukautta. Olivathan laivanrakentajat nykyään niin taitavia ja merimiehet niin sukkelia!
Virran yli tultuaan Paul aikoi pitkittää matkaa kantaen sisartaan selässään, kuvailipa mielessään voivansa taakkoineen nousta Kolmirinta-vuorellekin, joka häämötti puolen peninkulman päässä heidän edessään; mutta pianpa alkoivat hänen voimansa uupua ja hän oli pakotettu laskemaan Virginian maahan ja itse levähtämään hänen vierellään.
Ja vaikka Kinturi ovessa kuuli kauppiaan vaativan rouvalta lihasta ja voista kaksikertaa suurempaa hintaa kuin minkä itse Kinturille maksoi, nautti hän vielä siitäkin kostosta. »Kukkaro nurin, rouva kulta, ja rahat maalle vaan!» ajatteli hän ja oli mielessään vetävinään ulos ja kääntävinään nurin vielä rouvan hametaskunkin. Kauppias ei häntä lainkaan harmittanut.
Jos Holtista olikin ollut Elinan ja minun yhtymiseni epämielusta, niin nyt selvästi näkyi tapahtuneen muunnos hänen mielessään. Näytti siltä, kuin hän olisi ruvennut paremmin viihtymään omassa kodissaan kuin ennen, ja sekä minä että vanhempani huomasivat, että hänen käytöksensä Elinaa kohtaan alkoi muuttua.
Mut toki joutuummin väen-pirttiin hauskahan aatos eeltä jo kiiti, ja mielessään hän haasteli hiljaa: »Riemua riittää nyt, heti pirtiss' aatto jo alkaa, huolet kaikki jo nurkkaan jää sekä työpuku kirstuun, kynttilät tuikahtaa, ja jo permannolla on oljet. Joulu jos ois nyt myös salin uljaan kruunujen alla, missä he ennen leikkiä löi sekä lauleli aina!
Hänen kasvojensa ilmeestä huomaa, miten hän mielessään elää uudestaan äskeisen kohtauksen Nils Lykken kanssa. ja sitten hän kokosi Tanskan kuninkaankruunun sirpaleet ; ne kukat ne olivat; ja »Kautta Kristuksen pyhän veren, miten hän on ylpeä ja kaunis!» Jos hän olisi kuiskannut sen salaisimmassa sopessa, penikulmien päässä
Nyt Sanna, kaiho mielessään, Kotona töitäns jatkaa, Ja peloin miettii yksinään Tuon rakkaan lapsen matkaa. Ja aika kuluu, kuluu vaan, Ei mitään kuule lapsestaan. Nyt usein kesken kiiruunkin Riens rannan äyrähille Ja katsoi silmin vetisin Laineille läikkyville. Ne kuohuilee, ne vaahtoaa, Mut tietoja ei niiltä saa.
Onneton nuorukainen! Lapsuuden muistot vyörivat hänen mielessään sekavana sumupilvenä vaan. Hän olisi niin monessa asiassa tahtonut selitystä, varmuutta saada. Mutta keltä?
Ja kussa tietämättömyys ja siitä seuraava typeryys paisuu niin isoksi mielessään että se uhkaa kansallisille ja yhteiskunnallisille eduille tulla vaaralliseksi, sinä täytyy ottaa lujalle ja peruksellisesti kuvata ja paljastaa heidän huonolla pohjalla olevat asiansa, että he nähden näkisivät ja kuullen kuulisivat asiansa olevan väärän ja sitenkin oppisivat jotain ymmärtämään, jotain käsittämään ja pitämään silmänsä auki.
Päivän Sana
Muut Etsivät