Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. heinäkuuta 2025
Vaikein ja painavin kysymys on jäljellä! Oletko, rakas tyttäreni, tarkoin miettinyt sitä askelta, jonka ai'ot ottaa? Oletko mielessäs oikein tyystin punninnut, mitä nunnaksi tuleminen merkitsee! Tunnetko mieles senlaatuiseksi, ettäs kaipauksetta voit hylätä iäksi päiväksi maailman, kaikki sen ilot, sen riemut ja hnvitukset? 36 EBBA. Tunnen?
TYKO. Haa! hyppäisinkö luoksensa, sanoen: tässä olen, älä hylkää vanhaa kosijaas, vaan pidä häntä lämpöisenä vielä ja anna Niilolle rukkaset? PAULI. Nyt korskea mieles sun eksyttää; ei ole sulla kylliksi syytä tainkaltaiseen tekoon, tahi etsit tekosyitä hänestä päästäkses, ja siis et lemmi häntä enään. TYKO. Pauli, Pauli! tätä herjausta en juuri kärsis muilta. Mutta kuule syyni.
keralla lepää vertainen, sen mukaan vähempi, suurempi on kummun kuumuus.» Hän kääntyi oikeaan. Me taivalsimme välillä vaivain ynnä muurein ylhäin. Kymmenes laulu Kaupungin muurin ynnä tuskain tuimain välitse tietä kapeaa nyt eespäin käy Mestari, ja minä jäljissänsä. »Sa korkein viisaus, mi mieles mukaan pimeyden piirein kautta johdat mua, mun täytä toivoni ja vastaa mulle!
ja hehkuu niin, jos hillitä ei sitä, ett ihmisvoimas ois sen leimunnalle kuin lehvä, johon tuli taivaan iskee. Olemme nousseet soihtuun seitsemänteen, mi Jalopeuran povell' liekkivällä säteilee kirkkaammin sen voimaa juoden. Suo mieles seuraella silmiäsi, tee niistä peilit kuvion sen kuultaa, mi tässä peiliss' sulle kangastuvi.»
Kuin odottaa mun pitäis kärsivällisnä, kun hän ei mulle kaukaa kättään ojenna? Kun rukoilevaa katseensa ei kohtaa? Sen ajatella uskalsit, sen lausuit, ja totta on se, ennenkuin sit' edes voit peljätä! Ja ennenkuin nyt mieles jo epätoivo rautakynsin repii, niin valita vain osas katkeruutta ja yhäti vain toista: hänkin! hänkin! VIIDES N
Kun pirua et pelkääkkään, Sa pelkäät Jumalaa. Sa määräs tee, ei tahtoas, Ja jollei auta muu, Saat aika löylyn tunteas, Pie tahti vaan ja suu! Kun mieles laatii rynnistään, Ett' seisot tingatta Tok' alallasi yhtenään, On tietää huutia! Ken luikkuaan ei säästele, Sen vieköön peijakas. Sa verta, veikko, tuhlaile, Ei ampuneuvojas!
Itsepä riensi hän luo Agamemnonin, Atreun poian, hält' ikiaikaisen esitaattojen valtikan otti, luo sopavälkkyjen riensi akhaijein valkamaleiriin. Jos tuli vastaan valtias ken tai muu jalosynty, 188 hilliten rientoa tuon sanat viisaat kohta hän virkkoi: "Voi, mik' on mieles? Et säikkyä saa kuin pelkuri rahvas, siispä nyt istuos itse ja muitten istua käske!
PISPA HENRIK. On poika ilokas ja viisas!... Tässä Saat pyytämäsi. Tämä minulle On liian suuri, mutta isälleni Se saattais aivan hyvin sopia, Tiedätkö pispa Henrik milloinka Hän tulee kotia? Ma olen jo Niin tavattomast' odottanut häntä! PISPA HENRIK. Sit' en mä tiedä... Mutta tekiskö Sun mieles kerran saada pispan lakki Ja pispan arvo? ILMARI. Vallan tekisi!
Käsissäni tää yhä paisuu kirjokukkasista; sun mieles, ylevämpi aatoksissaan, on valikoinut sorjan laakerin. PRINSESSA. Nää lehvät, aatoksissain sitomani, pään arvokkaan jo saavat kaunistaa: Vergiliusta kiittää tahdon näin. LEONORA. Mun täyden, vehmaan seppeleni kantaa siis Ludovicon jalo otsa saa. PRINSESSA. Mä veljeäni kiitän, kun näin varhain hän meidät maalle toi.
Ja tulin luoksesi, niinkuin hän tahtoi, pedolta pelastin sun tuolta, joka ties sulki kaunihille kukkulalle. Siis mikä nyt? Miks, miksi viivyttelet? Niin suuri miks on mieles arkuus? Miksi ei sulia uljuutta, ei rohkeutta, kun kolme Naista armon-autuasta sinua huoltaa kartanoissa Taivaan ja puheeni niin paljon hyvää lupaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät