United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sanottuaan hän pyhällä kunnioituksella painoi kiinni kirjansa, laski sen kirjavasuun, otti sieltä pienen laulukirjan, josta heleällä äänellään lauloi: »Tie Jeesus on ja ovi totta». Kun Auno oli virtensä lopettanut ja katseli toista mieleistään, moukasi korviin avoimesta akkunasta kirkonkellon laimea ääni.
Hetken kuluttua virkkoi muuan mies ikäänkuin tuloksena omista ja muiden yhteen suuntaan menneistä ajatuksista: On sen kuultu jo kauan hakevan syytä heränneen kansan päälle, vaan ei ole vielä tainnut löytää mieleistään, mitä lienee nyt löytänyt siitä veräjän purkamisesta. Olisi ehkä saanut olla tekemättä se veräjän purkaminen. Mahtaisiko tuosta tuommoisesta nyt olla kenellekään riidan aiheeksi?
Tuohon lopputulokseen tultuaan hän päätti sen ainakin omalta kohdaltaan mitä pikimmin keskeyttää. Hänen ei tarvinnut sitä kuitenkaan. Hän oli juuri aikeissa nousta jäähyväisiä sanomaan, kun hän äkkiä huomasi syvän hiljaisuuden ympärillään. Sotaherran silmäluomet olivat kiinni lupsahtaneet. Pajalan herra sattui juuri silloin olemaan poispäin kääntyneenä mieleistään sikaria valitakseen.
Se halu on niin voimakas, että kaikki nuo pyhät sivualttarit muuttuvat astinlaudoiksi ja telineiksi, joilta kukin parhaansa mukaan koettaa saada mieleistään näköalaa. Odotus kestää ja kestää. Juhlatunteet ehtivät haihtua ja väsymys tulee yhä painavammaksi. Naisia pyörtyilee ja kannetaan ulos.
»Onko sinun paha olla?» kysyi hän kuin säikähtyneenä. »On.» »Minkä vuoksi sinun on paha olla?» Laura mietti etsien sanoja saadakseen sanotuksi sen, mitä hän tarkotti. Hän tapaili ja tapaili, vaan ei saanut mieleistään muotoa sanottavalleen ja lopuksi hänen täytyi tyytyä vastaukseen: »Sen vuoksi minulla on paha olla, kun minulla ei ole niin hauska kuin Kirstillä.»
Niilon ikäinen poika oli tullut rantaan ja heidän huomaamattansa katsellut Niilon mestaritemppua. Ei se sinulta, Yrjö, ainakaan synny lausui Katri. No, sepä kumma, ett'ei se minulta syntyisi! Uhkamielisellä rohkeudella etsi Yrjö mieleistään kiveä ja kuu oli semmoisen saanut, sylkäsi hän siihen kolmasti, heilutti sitä monta kertaa kädellään ja sinkahutti niin viimein ulos järvelle.
Hänen rinnallaan olo tuntui yhtä turvalliselta kuin haukasta pilvissä tahi vainajasta haudassa. Hafiz ei sinä yönä uinahtanutkaan. Puhdistaa kiväärejä, koetella ruutia, valaa luoteja, hioa miekkoja ja väkipuukkoja, se oli työtä hänen mieleistään, huvitusta jota hän ei aikonut toiselle luovuttaa.
Niilon ikäinen poika oli tullut rantaan ja heidän huomaamattansa katsellut Niilon mestaritemppua. Ei se sinulta, Yrjö, ainakaan synny, lausui Katri. No, sepä kumma, ett'ei se minulta syntyisi! Uhkamielisellä rohkeudella etsi Yrjö mieleistään kiveä ja kun oli semmoisen saanut, sylkäsi hän siihen kolmasti, heilutti sitä monta kertaa kädellään ja sinkahutti niin viimein ulos järvelle.
Hyvä siitä taas tulee, kunhan annetaan valita mieleistään. Hänen äänensä vapisi vihasta ja silmien katse pyöri ympäri huonetta. Ajattelehan nyt oikein, eläkä noin tuomitse, rauhoitteli emäntä. Elä toki luule, että Anna Liisa uudestaan tekisi saman rikoksen. Onhan se siksi paljon jo tätäkin surrut ja huolinut. Sinäkö siitä menet takaukseen? Uskallatko mennä takuuseen? Sanopa, uskallatko?