Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Oi, Helmini, suo kerran viimeisen Mun kanteleeni äänen kajahdella! Suo kerran sydämmeni suruisen Viel' ensi lemmestänsä lauleskella! Jo koht' on kannel vaiti kourassain: Mun kalman kylmyys asuu rinnassain. Muistatkohan viel' aikaa mennyttä? Muistatko, Helmi, onneamme silloin Ja lemmen liekin ensi ennettä Ja riemulaulujamme aamuin, illoin? Oi, muistatko sa niitä?
Sydämensä pohjasta veteli hän, tuo niin tuttu ihanteellinen ilme kasvoillaan, laulua: Jos sydän sulla puhdas on ja mieli vakaa, pelvoton j.n.e. Ja kai oli hänellä, niinkuin on semmoisissa tiloissa niin monella muulla, se tunne, että olkoon nyt vanha vanhaa, mennyt mennyttä, nyt aloitetaan elämä uudestaan siitä, mihin se, oikea elämä, viimeksi jäi.
Puolikymmentä poikaa huusi yhteen äänen riemulla aivan kuin raskaan synninkuorman alta päässeinä, että se uusi lukupuikkomestari on mainio lukija, lukee suomet ja ruotsit. Santerista tuntui kuin olisi hän vaipumassa maan alle. Ruotsiakin! Hänen maineensa oli ehdottomasti mennyttä.
Ja se se tuottaa minulle tuskaa ja omantunnonvaivoja eikä Jumalan vihan pelko. Heiltä minun oikeastaan tulisi pyytää anteeksi. Mutta se on mahdotonta, toinen on kuollut ... ja toinen ... ei, kaikki on auttamattomasti mennyttä..."
Jo Salomo lienee varmasti sanonut, että "ihmiselle on kunniaksi antaa loukkaukset anteeksi". Se, mikä on sivuutettu, on mennyttä eikä koskaan palaa, ja viisailla ihmisillä on kylliksi tekemistä olevissa ja tulevissa asioissa; niin että ne ihmiset, jotka ahertavat menneissä asioissa, tekevät pilkkaa itsestään.
Hänen hyvä yö-unensa oli kerrassaan mennyttä; hän näki unia vain murhista ja päällekarkauksista ja heräsi likomärkänä hiestä, päästäen tuskan huudahduksia, jotka pelästyttivät koko talon.
Kääntäessään viimeinkin huomionsa taikinaan näkee hän sen olevan mennyttä kalua se on niin hapanta, että siitä tuntuvasti leviää kirpeä haju. Nyt turvaudutaan soodapulloon ja taikinaan lisätään suuret määrät liuvotettua alkaalia, hätävara, joka usein näkyy leivässä vihertävien juovien tai pienten karvaanmakuisten täplien muodossa.
1 YLIMYS. Hyvää päivää, hyvä herra! 2 YLIMYS. Jumal' antakoon. Luulenpa, että tämä kunnianarvoisa herra tahtoi tässä taannoin meitä vain koetella. 1 YLIMYS. Samaa minäkin mielessäni haudoin, kun teidät tapasin. Toivonpa, että hän ei ole niin mennyttä miestä, kuin mitä hän tahtoi luulotella, koetellessaan ystäviään. 2 YLIMYS. Niin ei voi olla laita, näistä uusista kemuista päättäen.
Irene ei vastannut sanaakaan, mutta kuroittihe vielä entistä korkeammalle ja, kääntyen kokonaan Serapioniin päin, nyykäytti useampia kertoja vilkkaasti kaunista päätänsä, ja kun hän vielä, täynnä veitikkamaisuutta, sydämellisen rukoilevana katseli erakkoa silmiin, tämä lausui: "Sinä tahdot, että minä annan sinulle aamiaiseni viedäksesi sen Klealle; mutta ei siitä tule mitään, sillä se on jo ollutta ja mennyttä eikä sitä voi saada takaisin; ainoastaan taatelin sydämykset ovat enää jäljellä.
Hän taas kysyy, miksi katselen häntä noin kummallisesti, ja minä sanon, että hän on erään naisen näköinen, jota kauan sitten rakastin. Oliko hän kaunis? Ei niin kaunis kuin sinä. Rakastitko häntää Kyllä vähän, mutta nyt se jo on mennyttä. Rakastikos hän sinua? Ja ilman mitään syytä keksin minä jutun, että hän oli ollut minulle uskoton ja että minä olin tavannut hänet toisen sylissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät