Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Kornelia oli iloinen, kuin he tulivat pienelle puutarhan portille. Knut tervehti ja jatkoi matkaansa, Kornelia kiiruhti puutarhan läpi ja rauhottui vasta täydelleen, kuin hän oli sisässä. Vieraat olivat poissa; isä ja täti istuivat yksin huoneessa. »Sinä menit?» Vik sanoi, kuin tytär tuli sisään. »Sinä kadotit paljon. Se oli hyvin opettavainen keskustelu.»
KERTTU: Kuka? LALLI: Hän etkö kuule? Hän ei vielä löytänyt minua. Hän ei nähnyt jälkiäni. Hän ajaa ohitse. Miksi ei kukaan anna minulle juoda? KERTTU tarjoaa haarikan hänelle. LALLI juo ahnaasti. KERTTU: Mistä tulet? Missä olet ollut? Metsä otti minut. KERTTU: Metsä? LALLI: Kotavuori käski, Lapinkorpi tuli kohisten takanani. KERTTU: Sinä edellä menit? Minne?
»Emmehän toki», vastasi Kallu. »Teitähän nyt on neljä tyttöä meidän joukkoa, ja juokaa kahvia niin paljon kuin haluttaa, kyllä me maksamme se on siis päätetty.» »Mitäs, Manta, tuommoisia menit vieraille sanomaan», torui Anna, »onhan meillä muita tutumpiakin, ja kyllä me itsekin saatamme kahvikupin ostaa »
Vaan siitä sinua syytän, siitä syytän itseäni, sa ettet nauranut enemmän, minä enemmän naurattanut pienillä pilapuheilla, tyttölasten lauleluilla. Jos oisit nauranut enemmän, minä enemmän naurattanut, ei oisi elämä mennyt, elämän kauneus kadonnut, tummunut tupani orsi, koko pirttini pimennyt, kun sinä menit minulta, kun putosit, pohjantähti!
No, ja sitten sinä menit? HILMA. Niin, ja kun tulin takaisin, oli Onni poissa ja pappa höpisi, mitä lie höpissyt, jota en ymmärtänyt. ROUVA. Jaha! No, mistä hän puhui? HILMA. Omituista kyllä, veitsistä ja puukoista ja semmoisista. ROUVA. Herra Jumala, veitsistä ja puukoista! Se on varma, ihan varma, että hänelle on jotakin tapahtunut, vaikka hän tahtoo sen minulta salata!
Naimisiin menit kanssani sulkeakses minut tänne lukkarinvirkataloos, kirjojes keskelle. Minun tulis lukea, miten sinäkin, käydä koulua ilmoisen ikäni, minun tulis olla vakava, minun tulis olla siveä. Minä vihaan kirjojas, minä vihaan sinua, sinä kirjakoi, sinä naatistunut nyökkäpää! Mä olen nuori, tahdon tanssia, mä tahdon elää, minä tahdon mennä."
Ei täällä ole ketään. Kosmin. Vai ei ole! Vouti. Sallikaa minun mennä! Wasjka. Perhana! Ei onnistunut sittenkään! Andrei. Mitä nyt! Roponen. Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja! Kosmin. Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt yhtään! Vouti. Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon! Nytpä et enää pakoon pääse. Liisa. Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa! Kosmin.
"Mutta, rakas äiti, ei se sittekään käy päinsä, vaikka hänellä olisikin koko itä ja länsi-Intia. Kaikella tällä ei hän voi ostaa pientä Evaasi. Sanopas, arvoisa äitini, oliko isäni rikas, kun menit naimisiin hänen kanssansa? minä tarkoitan silloin, kun rakastuit häneen?" "Hm, eipä juuri paljon, mutta sanottiin, että hän on mies, joka voipi päästä vielä kerran korkeallekin maailmassa."
Näin tuumittuaan, astui Yrjö ikkunan edustalle ja koputti lasia. Alamittainen tuli sisäpuolella paitasillaan näkyviin ja kysyi kuka se oli. Kytän hoksattuaan, sytytti hän kynttilää ja avasi oven. Yrjö astui sisään. "Noh, alamittainen!" puhui tämä sillaikaa kuin Jussi puki päällensä ja näyttihe niin suruttomalta kuin suinkin voi. "Vai sinä menit tänä yönä makaamaan?"
Heti kohotti pikku Maria päätään tavotti kädellään Adelsvärdin kättä pikkuinen nihkeä käsi vapisi hätäisenä ja hienopiirteisen suukkosen ympärillä näkyi omituinen, surumielisen iloinen hymy, kun hän virkkoi värisevin huulin: Tiesinhän minä sinun tulevan. Minä olen tässä maannut koko päivän ja varronnut. Eilen illalla minä kiipesin puuhun katselemaan, kuinka sinä menit pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät