United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lampaita oli talvella neljä emää ja keväällä tappoi susi uuhen. Sikoja taas on kaksi " "Eiköhän heitetä niitä pois", kiehitin minä väliin. "Minkätähden?" kysyi Kaaperi, "kaksihan meillä on aikuista naskia ja porsaita montako lieneekään; niistä hän saa tiedon äidiltä." "Pannaan sitte kissa kanssa", esittelin minä koettaen pysyä vakavana.
Olenhan minä yhtä outo täällä kuin tuo Liisa, joka on saanut tuolin itselleen hiukan syrjässä eikä tiedä, missä pitää käsiään. Me kaksihan tässä oikeastaan kuulummekin yhteen, ajatteli hän sitten. Minä ja Liisa. Kas, etten ole ennen huomannut sitä. Hämäränä vaistona oli tuo tunne tosin jo kauan asunut hänessä. Mutta nyt se pulpahti esille aivan ilmi-elävänä.
Ei täällä ole ketään. Kosmin. Vai ei ole! Vouti. Sallikaa minun mennä! Wasjka. Perhana! Ei onnistunut sittenkään! Andrei. Mitä nyt! Roponen. Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja! Kosmin. Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt yhtään! Vouti. Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon! Nytpä et enää pakoon pääse. Liisa. Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa! Kosmin.
FOKAS. Mitä näet? KONRAD. Kaksihan teille tietä vaellettavaksi tarjotaan. FOKAS. Kaksi tietä. Kerro minulle tarkasti kunkin tien sekä edut että vastukset. KONRAD. Mutta vaiti! Täältä otan minä itselleni ainoastaan alushirret, alkurankaleen, jonka sitten aaverikas sieluni täyttää, seistessäni hetken sokeana. Mutta vaiti nyt! Enkö olisi ennustanut oikein? Hei, poika!
Kolmeko pulloa ... ei kaksihan niitä oli ... mitä herra hovimestari ajatteleekaan?... eihän minun tapoihini kuulu nylkeminen ... saakelin rihveli!... se on tylsä kuin kärsä ... minnehän olen laskenut veitsen... Kalle, haepa minulle veitsi!... Minun täytyy teroittaa rihveliä ... ei ei, herra hovimestari, ei killinkiäkään enempää kuin olen saapa!