Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Milloinka työmiehen kukkarossa on viittä, kuutta markkaa yhtaikaa; olisi hänen tuo pitänyt tietää. MATLENA. Kertokaas nyt, Antti. Ketkä ne alkoivat riidan, työmiehet vai herrat? ANTTI. Kuinka tahtoo selittää. Yhden mielestä työmiehet, toisen mielestä herrat. MATLENA. Ja millä tavalla se päättyi? ANTTI. Lieneekö tuo vielä lopullisesti päättynytkään. SILJA. Antti, sinulle on käynyt pahasti.
MIKKO. Kuinka oli Topra saanut päähänsä, että ... että Jaara on kuollut? MATLENA. Elä kysele. MIKKO. Mielenhourettako kaikki? MATLENA. Ole vaiti, ettei hän herää... Kylläpähän sitten kuulet MIKKO. Voisit tuota kumminkin sanoa. Minulle tahtoo nousta niin pahoja aavistuksia... MATLENA. Hiljaa ! Siellä tulee joku.
Pois maasta, jossa työntekijä on kuin koira, ei, mitä sanon, pahempi kuin koira, sillä koirallekin jo annetaan enemmän arvoa. Koetellaan, minkälainen on muualla maailma. MATLENA. Mutta matkarahaa? Mistä sitä saisit? TOPRA-HEIKKI. Niin, matkarahaa?... Minulla jo on. Sinulla jo on?... Kuinka? TOPRA-HEIKKI. Niistä, joita Antille annoin, riittää hyvin meillekin. Oliko niitä niin paljon?
Ala jutella, minä olen valmis. MATLENA. Sitä ajattelin vaan sanoa, että mitä hyvää teille lähtee tästä kuljeksimisesta. Asettuisitte yhteen kohti, eläisitte ihmisiksi ja herkiäisitte pois maita, metsiä kiertelemästä. »Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille, Kirjeen mä kirjoitin kullalleni ja toisen tuomarille. Että tahdotkos sa neiti tulla tälle juomarille.» MATLENA. Tuossa oli!
MATLENA.
Pääsee juoksemaan tuonne ulos, ja lukemaan, ja tekemään jos mitä. Eikös ole hauskaa? VILLE. On. SILJA. Vieläkö kivistää päätä? VILLE. Vielä. SILJA. Ihme kumma, ettei jo herkiä, vaikka minä niin uskoa hieron. VILLE. Ja muutenkin on niin vaikeata. SILJA. Koeta nukkua. Paina silmät kiinni. MAIJU. Nyt kuuluu askeleita ulkoa. SILJA. Onko Antti? Ei, Matlena. Näin myöhään? MATLENA. Sanos muuta!
En millään ehdolla. Ville, joka on ollut meidän silmäterämme. Josta olemme toivoneet vanhanpäivän varaa, ja tukea meille kaikille. Ei Jumala voi olla niin kova, että ottaisi meiltä pois ainoan ilomme. MATLENA. No, elähän sure vielä. Ehk'ei otakaan. Ehkä ennustivat aaveet vaan muuta onnettomuutta. Eihän sitä tiedä. MAIJU.
Matlena, muistatteko sitä satua, kun tyttö kävelee metsässä, niin kaikki tähdet putoavat alas taivaalta ja sitten ne taas kohoavat ylös, ja kun tyttö katselee ympärilleen, on koko metsä täynnä hopea- ja kultarahoja. Muistatteko? MATLENA. Semmoista tapahtuu vaan saduissa. MAIJU. Niin, vaan minäpä olen lukenut sen oikein kirjasta. MATLENA. Tosiako ne sitten kaikki ovat, mitä kirjoissa luetaan.
Sielullenneko luulitte sillä autuuden voittavanne? MATLENA. Voi Silja, minkä teitte. Parhain keino saada häntä todenperästä pahantekijäksi. TOPRA-HEIKKI. Ettekö ymmärrä sen vertaa? Minä kysyn, ettekö ymmärrä, missä tilassa hän on, kun sieltä palajaa. Kuka huolii vankina ollutta työhönsä semminkään? Kuka ottaa häntä huoneihinsa asumaan? Kuka pitää häntä enää ihmisenä? Kuka uskaltaa tulla likelle?
Jätät minut oman onneni nojaan. Sanon sen suoraan. Näes, minä olen tuommoinen rauhaton tuittupää. Voi, jospa olisi siinä kaikki. Mutta minä olen ehkä vaarallinen ihminen, pahantekijä, jota jahdataan korvesta korpeen kuin sutta ikään. Minä vetäisin sinutkin onnettomuuteen, Matlena. Ei, ennemmin kärsin yksin tulkoon mitä tuli! Lähde nyt, minä vien sinut lähimpään taloon.
Päivän Sana
Muut Etsivät