United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nehän ovatkin elämäni ainoa ilo ja valo." Vaimo painoi toisella kädellään ontuvan tytön rintaansa ja toisella pyyhkäisi kyyneleet poskiltaan. Martta huokasi ja lausui: Oikeinpa näyttää sananlasku sanovan: "ilman isoa, ilman emoa on kyllä eloa, vaan ilman Jumalata ei ole elämätä."
Mikaeli totteli, otti herran tuomat ainekset, levitti pöydälle, asetti ne kaksinkerroin, otti veitsen ja alkoi leikata. Martta lähestyi Mikaelia, katsoo kuinka tämä leikkaa ja ihmettelee, mitä Mikaeli nyt tekee. Marttakin oli jo tottunut käsittämään suutarintyötä; hän katsoo siis ja näkee, ettei Mikaeli leikkaakaan nahkaa saappaan muotoon, vaan laittaa päät pyöreiksi.
UUNO: Paise on aina pahimmoillaan juuri ennen kuin se puhkaistaan. MARTTA: Ja sinua hän vihaa nyt enemmän kuin koskaan. UUNO: Se vaan näyttää päältä katsoen niin. Ei hän ole kehenkään niin kiintynyt kuin minuun. Martta, kasvatustoimeni on nyt päättymässä. Hän on melkein valmis. Saat nähdä kuinka miehekkään tyynenä hän on seisova myrskyssä, joka kohta nousee tämän vanhan liikehuoneemme ylitse.
"Ja Maiju tulee ja Johanna tulee." Jälellä olevat huonekalut Topias tuskin ehti toimittaa asemalle niin jo Martta ajoi pihaan. Topias oli kaukaa jo tuntenut hevosen ja rientänyt ulos. "Sinä sieltä tulitkin." "Tapani jäi kylvämään rukiita." Leipiä ja Helan kananpoikia oli Martalla ollut kuormana.
Kun sitten Naapolissa kulki Hän siellä täällä vieraillen, Hänet impi kaunis suosioonsa sulki; Ja armollansa holhoen, Hän lempi miestänne niin hartahasti, Ett' autuaasen lähtöhönsä asti Tää siitä jäljet pitää sai. MARTTA. Se konna! peijas lapsiansa Ja kurjuudessa niitä näitä nai Ja jatkoi rietast' eloansa! MEFISTOFELES. Niin, siksipä hän moisen lopun sai.
MARGAREETA. Ma milt'en vaivu polvilleni; Sain kaapist' uuden lippahan Entistä vieläki kauniimman: Se on eebenpuuta, ja koruloita Se täynn' on ihmeen ihanoita. MARTTA. Sit' äidilles älä kerro sie, Ne muuten pappi taaskin vie. MARGAREETA. Ah, katsokaapa näitä vainen! Kuink', onnen laps, oot ihanainen! MARGAREETA. Vaan kirkkohon en saa paha kyllä En kylään mennä korut yllä.
UUNO: Niin, Martta, miksi?! Siksi kai, että silloin minä olisin hukkunut. MARTTA: Mutta miksi... UUNO: »Miksi hukkui perheentoivo ja elämään jäi sen hylkylapsi», niinkö? MARTTA: Sitä en tahtonut sanoa. PALVELIJA: Herra pankintirehtööri... Sanoo olevan välttämätöntä asiaa.
Kummastellen Martan kauneutta astui kenraali Scheremetew häntä likemmäksi, ja pelvolla vastasi Martta niihin kysymyksiin, joita kenraali hänelle vastattavaksi pani.
Se tuvan pöytä olisi ollut niin sievä ja kevyt, ei olisi paljon painanut, mutta ei kenenkään juolahtanut mieleen, sanoi Martan äiti ja lähti toiseen riiheen hoitamaan lehmiä. Ehkäpä huomenna saadaan jostakin edes joku pöytä, sanoi Martta lohduttomasti nyhtäessään metsosta höyheniä. Martan mieli painui raskaaksi, kyyneliä tipahteli helmaan.
MARTTA. Tässä on teille kaksitoista riksiä matka- ja häärahoiksi. Mutta sinä älliökö rahaa osaisit lukea? TOPIAS. Hän ei ole harjaantunut siihen. Rahan käytös tulkoon Mikon toimeksi. ESKO. Pitäköön Mikko rahat, minä kannan pussin. MARTTA. Tässä, Mikko! Katsokaat, ettette niitä turhuuksiin menetä. MIKKO. Välttämättömiin tarpeisin ne panen. Sinä roisto, missä olet taas kuleksinut ja kenen luvalla?