Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Nehljudofin oli poikien kanssa helpompi olla kuin aikaihmisten, ja hän joutui tiellä keskusteluun heidän kanssaan. Se pieni, ruusunpunasessa paidassa, lakkasi nauramasta ja puhui nyt yhtä viisaasti ja perusteellisesti kuin vanhempikin. Kukas on teillä kaikkein köyhin? kysyi Nehljudof. Kukako on köyhä? Mihaila on köyhä, Semjon Makarof, ja vielä Martta ovat köyhiä.
"Niin sinä puhut kuin unenpyörryksissä." "Pois lapsuuteni leikkitantereilta", kertoi Martta Topiaan sanoja aralla äänenpainolla ja ikäänkuin pahinta peläten, mutta samassa hän voitti pelkonsa ja lisäsi: "Miksi moisia pajunkuoria tulet syöttämään Tapanille ja minulle; eihän semmoista pilantekoa..." "En minä syötä teille pajunkuoria, enkä puhu piloja."
Tämä on hirveätä! Vendellin suun ympärillä värähti hetkeksi taas sama elähtymisen väre. Hetkeksi hän ei kuunnellut mitä Martta sanoi ja harasi molemmin käsin harvan tukkansa läpi. Sitten vasta rupesi todella tiedustamaan mitä oli tapahtunut, ja vähän ajan perästä hän oli jälleen valmis tekemään kaikki mitä Martta vaati. Tarmokkaasti hän juoksi ylös kartanolle, jättäen Martan jälkeensä.
UUNO: Martta, eikö sinullakaan ole tähän mitään sanottavaa? (
Nyt saavuttiin kotiin ja Martan astuessa pirttiin tuntui pirtti aika kylmältä, kun ei eilen oltu lämmitetty eikä vieläkään näkynyt puita, mitä panna uuniin. Joeli kyllä oli turvassa, oli kääritty pehmeisiin vaatteisiin ja laitettu sänkyyn. Sitä nyt Martta meni taputtelemaan poskelle ja puheli: Sinä minun pullukkani, ainoa sydänkäpyni, sydämeni syvin sytyke!
"Martta on timanti," sanoi provasti usein, "hänen kasvojensa kauneus, mutta etenki hänen sydämensä on kerran kypsyvä suloisiksi hedelmiksi." Niin oli Martta pian voittanut provastin sydämen ja vanha rouva rakasti Marttaa, niinkuin olisi tämä ollut hänen oma lapsensa. Dant oli jättänyt Martan kasvatuksen kesken. Glyck lopetti, mitä Dant oli alkanut.
Ja kun ei maanviljelysneuvos, niin ei kukaan muukaan. Ei niin, ettei Martta olisi sitä tiennyt.
Hakkautanko hänen, Martta, tässä silmäisi edessä kuoliaaksi? Sano! Sananen suustasi Martta! ja hän on lakannut elämästä!" "Ei, antakaa hänen elää, jos olen mistään arvosta teille. Jumalan tähden! Ei verta minun tähteni.
Hymyilkää, Martta hyräilköön. LEENA: Se on sanottu. LEENA: He sanoivat: isä-raukka. ROUVA VALTANEN: Mekö halvausta?! Mutta miksi, Aleksander? tämähän on tämähän on päinvastoin meille onni... UUNO: Niin, äiti tarkoittaa: mikä suuri onni, ettei Valdemarin tarvinnut tätä liikehuoneemme häviötä nähdä. VALTANEN: Istu, kultaseni puheliaanpa vähäsen!
Martta tuskin pysyi jaloillansa. Missä on herra Vendell? Ja kaikki ihmiset sanoivat: mikä onneton syntymäpäivä! Missä, missä on herra Vendell? Herra Vendell. Herra Vendell oli jo kohta Rauhalahteen palattuansa mennyt rantaan veneveistämölle, missä pehtori viimeisteli rakentamaansa haapaista soutuvenettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät