United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Meikäläisissä herrastalon tapaisissakin on yksi tai kaksi lasipurkkia, joista ei riitä ottaa kuin jouluna ja pääsiäisenä ja sekin maksaa kymmeniä markkoja. Täällä kun ei tynnyritkään maksa mitään, niin sanopas muuta, puheli ruustinna tosissaan.

Kerran huomattuansa, että hänen isäntänsä, joka alkoi luulla, että hän joi kaikki rahansa, oli pidättänyt muutamia markkoja hänen palkastansa ja lähettänyt ne hänen vanhimman poikansa myötä vaimolle, oli hän niin paha, että hän väijyi lasta, ruoski häntä hirmuisesti ja otti häneltä rahat väkivallalla pois.

Tämä levitti lapset maailmalle eikä alkanut saada minkäänlaista vierasta apulaista. Parikymmentä vuotta on nyt ukko yksinään kämpyröinyt ainoana työntekijänä, ja sitä tietä on tila mennyt tuommoiseksi kuin se on. Oli ukko joutumassa ihan lintujen kirjoihin, mutta sai myydyksi tuolle kauppias Lentsulle. Siitä sai muutamia satoja markkoja, joita se nyt syöpi.

Merkillisintä Malmfeltin ja Wallenbergin suhteissa oli se, että naapurukset seurustelivat keskenään varsin ystävällisesti, vaikka heidän välillään oli käymässä pitkällinen maariitajuttu, joka oli kestänyt jo miespolven ajan, niellen tuhansia ja taaskin tuhansia markkoja. Koko maailmahan tuntee kuuluisan "Lankinsuon riitajutun", jota jo meidän isiemme aikana naurettiin kaikkialla maassa.

Kuinka harvoin nuo äveriäät ansaitsevatkaan noita Jumalan lahjoja, kuinka harvoin käyttävät he niitä Jumalalle otollisiin tarkoituksiin! Rikas aina vaan rientää nautinnosta nautintoon, huveista huveihin! Useasti hän silmänräpäyksessä tuhlaa hyödyttömästi tuhansia markkoja, jotka kenties olisivat saattaneet onnellisiksi tehdä kymmenen perhettä kaikeksi iäksi.

Vähemmän sairaat taas paranevat ilman lääkärin apua ja apteekkivoiteita, jos vaan malttavat odottaa. Lääkäreillä kuitenkin on tuhansien markkain vuosipalkat ja sitäpaitsi on heille sairaan "hoitamisesta" ennen kuolemaa maksettava kymmeniä tai satoja markkoja aina sen mukaan, kuinka sitkeässä potilaan henki on ollut. Mutta kenties kävisi koko lääkärin toimi tarpeettomaksi, ellei olisi rokottajia.

Mut poikahuippari Hyppy-Heikki, hän petti kaunoisen. Oi, poikahuippari Hyppy-Heikki, kun petti kaunoisen! Myllärin Miska. Hui hai, Myllärin Miska, jauhomekko mies! Pussiin markkoja pyytää, penneiks jäävän ties. Niin oli jauhossa mies, jauhossa lakki ja niska, jauhoinen oli suu, jolla suuteli Miska. Hei, sitä Myllärin Miskaa, säkkein jauhajaa!

Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; jauhoja laariin saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, liivini sais Myllärin Jauho-Miska! Vekkuli-Ville. Sa hurja Vekkuli-Ville! Hän markkinoille saa; hän aikoo viulunsa myydä ja ostaa rihkamaa. Mut kun tuli luopua siitä, suli silmät kyyneliin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no terve näkemiin! Hei, Ville, myy sie viulus, ei sillä sielua lie!

Ilkeät ihmiset kuiskailivat tästä jos jotakin. Palkanmaksussa oli hänkin mitä epäsäännöllisempi. Olipa lauvantaita jolloin miehet eivät saaneet penniäkään. Mutta siltä osasi hän niin hyvin asiansa selvitellä, ettei koskaan kukaan toivoansa menettänyt, kunnes kaikki oli jo myöhäistä. Näin lopputilissä, vararikon edellä, moni työläisistä jäi satojakin markkoja saamiseen.

Muutamat suostuivat odottamaan, vaan toisia oli, joilla kuului olevan tarvis rahojansa, ja niille täytyi vielä markkoja lukea, vaikka ei se olisi ollut mieleistäkään, sillä kukkaro kävi yhä tyhjemmäksi. Malinen jo monesti katui tekojaan, mutta minkäpä enää teki, täytyi jatkaa, kun oli alkanut.