Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
"Pidä leipä-läättis kiini", ennätti emo sanomaan. "Ei lautamies sinua pilkkaa, tolvana". "En, poikani, minä sinua pilkkaa", vastasi lautamies. "Minä annan kohta puolen hintaa käsirahaksi. Kyllä minä tiedän, mitä tuollainen kapine maksaa. Valkoisena maksoin piirongista Luuvermannille viisikymmentä markkaa; eikä sen teko ole yhtään parempi, kuin tuokaan".
Koko ylimenommekaan aikana ei vaihdettu yhtäkään sanaa ja toisella rannalla maksoin hänelle lauttausrahan; ja sanottuani jäähyväiset, ei hän vastannut siihenkään mitään. Tuosta mitään huolimatta, lähdimme ajelemaan kotia kohden.
Minä maksoin niistä 5 karolinia, joista 3 Venäjän ja 2 Ruotsin rahoissa; viimeksi-mainitut olivat tehdyt samana vuonna. Venäläinen otti ne kyllä vastaan, mutta samassa sai Rymättylän nimismies rahat käteensä ja kysyi, mistä olin kotoisin ja kelle saappaita ostin. Minä vastasin että olin Korposta ja palveluksessa Erkki Matinpojan luona Houtskä'rissä.
Kuule, nulikka, jos hän ei sitä lähetä takaisin, niin sinä tänään juhlakentällä saat niellä niin paljon leivoksia, että saat kuolintaudin, vaikka minä maksoin sinusta aivan äsken viisi kulta-rahaa. Pitääkö hän rannerenkaan, Publius, pitääkö vai ei?" "Pitää."
BELARIUS. Ja syytä Ei muuta sen jo kuulitte kuin että Kaks konnaa, joiden väärät valat tahri Mun puhtaan kunniani, Cymbelinen Sai uskoon, että roomalaisten kanssa Liitossa olin. Näin maanpakoon jouduin, Ja vuotta kaksikymment' on tää tanner Ja tämä vuori maailmani ollut; Tääll' elin kunnon vapaana, ja maksoin Taivaalle useamman hurskaan velan, Kuin ennen eläissäni. Ylös vuoriin!
Silloin se muistossasi synnyttää soinnun, vienoista vienoimman. Sen sain oppia ja tulisella tuskalla maksoin sen opin. Lähellä oli se mahdollisuus, että elämäni menisi pirstaleiksi, mutta vaaran ollessa suurin on apu lähinnä. Mikä onni se oli, että pääsin pois kaikesta tutusta, häiritsevästä ympäristöstä tänne yksinäisyyteen juuri silloin, kun voimani alkoivat väsähtyä.
Hän tyrkkäsi minut ulos ovesta, mutta minä tulin heti takaisin ja kuukauspalkastani, jonka juuri olin saanut, viskasin osan hänen eteensä, jättäen itselleni, minkä välttämättömästi luulin tarvitsevani ruokaani ja asuntooni. Mutta sitten seuraavassa kuussa kun taas maksoin, hän otti jo kuin tietyn saatavan, ja vaati, että suorittaisin enemmän kerralla.
Sepähän sitten nähdään. Helga oli arasti lähestynyt hänkin ja pysähtynyt jonkun matkan päähän. Söderlingska korotti äänensä, niin että se kuuluisi hänelle saakka. Ja siksi toiseksi, jos tahdotte tietää ... omilla vähilläni minä ne kahvit maksoin ... ja mikä muu on otettu velaksi, omillani minä senkin suoritan. Kuulkaahan, sanoi Helga, lähestyen.
Minä arvelin itsekseni tuskin huolivani nähdä sitä vaivaa. "Katsos, eikö hän ole viehättävän kaunis eläin?" Hän silitti lempeästi silkin hienot karvat todellakin ihmeen kauniin elukan älykkäiltä silmiltä, "Ja ajattelepas, minä sain sen oikeasta polkuhinnasta. Myöjä oli varmaankin rahan puutteessa; neljä taaleria minä vaan siitä maksoin; enkö saanut sitä melkein ilmaiseksi?"
Sitte hänen sulhasensa velat, mitkä maksoin tässä tuonaan, ovat tehneet minut ihan tyhjäksi. Ja nyt tämä vielä! Onneksi on minulla sentään hyvä lankoni minua kummastuttaa ett'ei hän vielä ole mitään tehnyt edestämme ja minä olen ollut liian hienotunteinen viittailemaan hänelle. Hän odottaa joka päivä purjelaivoja ja vekseleitä. Minun viinani ja uusi kaljaasiani!
Päivän Sana
Muut Etsivät