Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. toukokuuta 2025
Kotini Westmmisterissä oli siellä olevan hiljaisimman kadun varrella. Se oli kartanon takapuolella oleva yliskamari; kartanon muut kerrokset käytettiin asian-toimikamareiksi. Rouva Brown, jolle kuului huoneiden puhdistaminen, sai käyttää ylikerroksen ja asui itse kartanon etupuolella olevissa huoneissa, ja minä maksoin hänelle killingin ja neljä äyriä viikosta huoneestani.
Mutta samassa näkyikin kenraali jo rappusilla, Ihan ensiksi hän näki punaisen lipun linnan muurilla. "Kuka on uskaltanut asettaa tuon veripunaisen lipun Urholan linnaan?" huusi kenraali käskevästi. Ei vähintäkään vastausta kuulunut. "Herra kenraali," virkkoi viimein kapteeni hämillänsä, "minä lainasin lipun Kyökki-Priitalta ja maksoin lainan sotakassasta.
»Kas, kas, kun on äkäinen ... mistä sinä olet äkäinen? Minähän sinun oluesikin maksoin...» »Itsehän sinä veit kellon ostajaisia juomaan...» »Olisit sinä saattanut sen toisen pullon...» »Sinähän sen kutsuit...»
"En minä muista. Niitä on niin paljo maksajoita, etteihän niitä voi muistaa kukaan." "Kyllä minä kumminkin maksoin, pulskalla mitalla vielä. Ja nyt minun pitäisi saada rovastilta kirja semmoinen ... taikka epuu; muuten vallesmanni uhkasi kuuluttaa avisuonin. Sen jos pääsee tekemään, niin minä käännyn syyttömästi vahingolle."
»Asia on varsin yksinkertainen», selitti ukko räpytellen pieniä, harmaita silmiänsä. »Minä maksoin komentajaritarin arvon rahalla samoin kuin ostin pikku Colettelle ruhtinaan... Jos olisin summaa lisännyt hieman, olisin saanut leijonaritariston suuren nauhankin, sillä kaupaksi se oli sekin...» »Missä sitten?» kysyi Elysée kalveten.
Rovasti otti kirjat esille, selaili niitä ja sanoi päättävästi: "En minä voi antaa sinulle kuittia, sillä " "Enhän minä mitä kuittia tahdokaan semmoista epuukirjaahan se vallesmanni vaan tuntui kaipaavan." "Mutta sinä et näy maksaneen. Täällä ei löydy kuittausta kantokirjassa, siis sinun maksusi on rästinä." "Sanoinhan minä jo, että minä kolmantena kantopäivänä maksoin, hyvällä mitalla vielä.
Siellä sain ainoastaan sen tiedon, että viholliset eräästä kalastuspaikasta olivat vieneet 40 henkeä ja sitten palanneet takaisin. Tämän sanoman toin amiraalille illalla Elokuun 7 p., ratsastettuani sinä päivänä 8 peninkulmaa kyytihevosella, josta minä paitsi sitä omasta taskustani maksoin. Parin päivän kuluttua komensi amiraali minun taas ulos 3 merimiehen kanssa "Halland" laivasta.
En minä kuitenkaan ole henkivakuutuksen vastustaja, vaan en myös ihailijakaan." "Kertokaa minulle ensin, jos vielä muistatte, minkälainen henkivakuutus teillä oli", pyysi Eljas. "Minä maksoin 70 markan paikkeille vuodessa ja sopimus oli, että summa maksetaan joko kuolemani jälkeen tai viimeistään 45 ikävuotta täytettyäni.
Kun luulin sitä huokeammaksi, pyysin sitä kaksi luotia, kysymättä edeltäpäin sen hintaa. Pyyntöni täytettiin ja hinta sanottiin. Vaan hämmästyinpä melkolailla, kun rahani menivätkin sen hinnaksi niin tarkoin, että ei jäänyt muuta kuin kuusi penniä jälelle. Tavaran kun olin antanut punnita, en tahtonut enää kauppaa purkaa, vaan maksoin määrätyn hinnan. Se oli lauvantai päivä ja siis pyhä tulossa.
Minä olin ajavinani heitä takaa pienellä veneelläni, mutta olin hyvin iloinen mielessäni että he läksivät pakoon Turkuun. Minä purjehdin sitten meren poikki ja saavuin 2 p. Syysk. Tukholmaan. Lokakuun 16 p. läksin taas Suomeen laivani ja 13 miehen kanssa, joiden palkat minä itse maksoin, koska ei kukaan tahtonut minua tällä kertaa matkalle lähettää.
Päivän Sana
Muut Etsivät