United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulewalla lukukaudella hän toiwoo woiwansa tutkinnot suorittaa ja silloin meille tulee niin hywä... Se poika raukka...! Kunpa hän waan jaksaisi. Tämmöinen on lyhykäisyydessä minun elämäni kertomus ja syy tässä seisomiseeni", kertoili ja selitteli mummo. Makkonen oli koko kertomuksen ajan kuunnellut hywin tarkasti ja sanaa sanomatta katsonut mummoon katkeematta.
Makkonen ja hänen perheensä jäsenet olivat ensimmäisiä hoitamassa ja auttamassa niitä, jotka olivat sen uhreiksi joutuneet. Mutta pian makasi tuo jalo mies itse taudin kaatamana, osoittamansa hyväsydämisyyden uhrina. Hän kuoli ja parin päivän päästä myöskin hänen vaimonsa ja kolme vanhinta lasta. Noiden vainajien ympärillä nyyhkytti seitsemän orpolasta, vanhin vasta kahdentoista ikäinen poika.
Jussi vertaili talon hintaa Hyvärisen tytön myötäjäisiin. Jo kysyi hän Kaisalta: »Milloinka se tämä Makkonen kuoli?» »Johan siitä on Mikkelin jälkiviikosta toinen vuosi menemässä. Se kuoli samaan aikaan kuin Jussi Väänäsen isä ukko sieltä Kiihtelysvaarasta!» Hän pyyhki pankon ja kysyi: »Yhäkö se on tämä Vatanen yhtä iloisen luontoinen kuin ennenkin?» Jussi ei nyt vastannut.
On kulunut ajasta joku palanen. Mielonen ja Makkonen owat menneet kotiinsa kesätöille, sillä ei maanmies jouda silloin kaupungissa oleskelemaan. Koko kesänä eiwät he ole saaneet mummosta ja Pertistä minkäänlaista tietoa. Kenpä tietoja olisi tuonutkaan, sillä maanmies ei joudu kesäisinä aikoina matkustelemaan.
V. 1845 kävi Makkonen kahden muun kansanrunoilian, Kymäläisen ja nuoren Puhakan, kanssa Helsingissä. "Helsingin herrat" olivat tahtoneet nähdä noita merkillisiä itsestänsä kasvaneita runoniekkoja ja heitä sinne kutsuneet.
"Saapa nähdä, onko hän taasenkin entisellä paikallaan, kun kaupunkiin tulemme?" sanoi Makkonen, kun he molemmin käweliwät jälkimäisen kuorman jäljessä. "Häh, kuka, mikä?" kysyi Mielonen, ikäänkuin hawahtuen, sillä hän oli omiin ajatuksiinsa waipuneena. "Tuo kauppias=mummo", sanoi Makkonen. "Missäpäs hän muualla lienee, jos hän on wielä hengissä", sanoi Mielonen hajamielisesti.
"Ei minulle tarwitse antaa wastaan", sanoi Mielonen. "Kuinkas se muutoin sopisi? Jo ei raha kelpaa, saatte paperosseja wielä lisäksi", sanoi mummo. "En minä huoli paperosseistakaan", intteli Mielonen. "Tuos on toiselle herralle wastaan", sanoi mummo sitten ja oikasi pennejä Makkoselle. "En minäkään tahdo wastaan", sanoi Makkonen wäkinäisesti.
"Teidän suvullenne olen minä ainaisesti velkaa omasta ja omaisteni toimeentulosta", sanoi Makkonen, jolla jo itsellä nyt oli kahdeksan lasta. "
Partanen yritti selittää: »Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon että...» »Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?» »No, on, on... Hyvä isä siunatkoon!... Johan tuo on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen... Tunteehan minut tämä Vatanenkin!» riensi silloin Kaisa. »Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi miestä?» keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.
Niin kuvastuisko kukkulat siell' lahtiin siintäviin, ois päivän koitot korkeat ja laskut lauhat niin? Niin humisisko honkapuu, lois tuomi tuoksuaan, ja laaksoss' impi laulusuu mua konsa kohtaiskaan? Vain lelu tuulen lennättää on pilvi turvaton. Kodotta, vailla ystävää mit' ihmis-elo on? Ehk' kuulee Herra ääntä maan ja avun antaakin; parempi vuosi parempaan jo leipään auttaakin. Makkonen.