Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Tarttuva tauti oli liikkumassa ja Makkonen oli ensimäisiä, joka vaimoinensa lapsinensa kävi sairaita auttamassa. Pian makasi tämä jalo perheenisä paarilla. Puolisonsa ja kolme vanhempaa lastansa seurasivat häntä parin päivän kuluessa. Vainajain ympärillä itki seitsemän orpoa, joista vanhin oli kaksitoistavuotinen poika.
Mutta olipa tällä vireällä emännällä vielä aikaa käydä valmistamassa kaikki talonpoikaispidot niillä seuduin. Hän oli sävyisä ja viisas eukko, ja hänen neuvojansa kysyttiin moninaisissa asioissa. Onnellisena ja tyytyväisenä eleli Makkonen omaistensa keskuudessa.
"Antakaa minulle paperossi", sanoi hän kertomuksen loputtua. Mummo antoi. Maksuksi Makkonen pisti mummolle wiisimarkkasen. Mummo rupesi hätäilemään, mistä hän niin paljon wastaan antaisi. "Ei siitä tarwitse wastaan antaa", sanoi Makkonen. "No herra Jumala, kuinka se muutoin sopii", sanoi mummo ja kokoili rahoja wastaan antaakseen. "Ei, se on sanottu", sanoi Makkonen lujasti.
"Mutta onhan nyt jotenkin kireä pakkanen", huomautti Makkonen. "Wielä mitä. Kyllä hän ennenkin on tämmöisiä pakkasia nähnyt, eikä hän ole siltä ollut koskaan poissa", sanoi Mielonen. "Minä en ole saanut mitään selwää tuosta mummosta, mutta kummalliselta hän tuntuu." "Mitäpä selwäntekemistä sinulla hänestä olisikaan." "Minä en tiedä onko hän kala wai lintu."
»Vartavasten... Vaikka ajateltiin samalla, että jos sattuu, niin kysytään samalla, asuuko se vielä Joilla se Makkosen leski, niin olisi käyty kysymässä, jotta milloin se Makkonen kuoli, kun ei sen kuolemasta ole sinne Liperiin mitään kuulunut», lisäsi Antti, yrittäen vielä päästä takaisin asiaan kiinni. Nyt oli Jussi kiitollinen Antille.
Jospa sinne tultaisiinkin, Onnelliset oltaisiinkin, Siinä suuressa salissa Patriarkkojen parissa. Oli syntynyt Kerimäellä v. 1785. Pitäjässään häntä pidettiin suuressa arvossa ja pantiin useaan luottamustoimeen. Ensimmäistä runoaan kirjoittaessaan hän mainitaan jo olleen 50-vuotiaana. Makkonen kuoli 20/4 1851. Etevimpiä ovat hänen runonsa »Suomen kielestä» ja »Viinan töistä».
"Ei, pois nyt tuon varkaan ja väärentäjän jälkeen!" virkkoi pankkiherra ja meni ulos; häntä seurasi Könnilä ja Makkonen, joka oli niinhyvin harmistunut kuin huolestunutkin melkein varmasta vahingostaan. "Ja minä matkalle", sanoi Timo. "Kyllin kauvan jo olen tullut viivytetyksi. "Ja minä Annaa tiedustelemaan, olisiko hän Emman luona", sanoi Sivelin itsekseen.
Muista hänen aikalaisistaan mainittakoot vielä Pentti Lyytinen, Pietari Makkonen, Olli Kymäläinen ja Antti Puhakka, kaikki, samoin kuin Paavo Korhonen, savolaisella alueella syntyneitä. Heidänkään kirjallista merkitystään ei ole vähäksi arvattava. Hekin valmistavat tietä suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. Kansallinen tiede.
Niinkuin ennen on mainittu, oliwat nuo maatawarain kauppiaat taasenkin tawarakuormineen matkalla kaupunkiin. Mielonen on toisen ja Makkonen toisen nimi.
Heleällä ja sointuvalla äänellään aloitti hän ensin virren. Kaikki väki yhtyi siihen, laulaen tuolla heleän suruisella äänellä, joka kansan virsilaulussa on huomattavana. Lastenkin äänet kuuluivat kirkkailta ja liikuttavan kauniilta. Virren jälkeen luki Makkonen luvun raamatusta sekä muutamia iltarukouksia. Sen jälkeen taas veisattiin hartain sydämin.
Päivän Sana
Muut Etsivät