Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Tässä hän siten parahiten onnistui, että antoi Maisterin kertoa, mitenkä pikku pojat olivat tuon kolahuksen kestäneet oikein Spartalaisella uljuudella, ja tämän taas Armo piti erinomaisena todistuksena siitä ansiollisesta kasvatuksesta, jonka Maisteri oli hänen lapsilleen antanut.
Ei ollut edes viides päivä heinäkuuta vielä aivan lopussa, kun Tauno tuli kotiin ja hiipi kamariinsa, hiipi hiljaa kuin pahantekijä töitään pakoon. Kauan hän vielä seisoi siellä yksin ikkunan ääressä ja katsella tuijotti miettivänä ulos myrskyävään luontoon. Hyvin se oli säännöllistä maisterin elämä.
Tavallisesti jätti hän sitten Eevin lepäämään jonnekin tienvarrelle ja jatkoi yksin, mutta palatessaan löysi hän aina Eevin tienvarrella istumasta ja odottamasta. Näin kulkivat he joka päivä pitemmän tai lyhyemmän matkan yhdessä. Kansa lähitienoilla oppi pian tuntemaan sairaan rouvan, joka tienvarrella lepäsi, ja ystävällisen maisterin, joka hänellä aina oli seurana.
Oli sauhua huone täynnä kuin taistelukentällä vaan Ja pöydällä pulloja seisoi kuin kannokko kaskesmaan, Yli-ympäri sikarin päitä sekä tahroja liköörin Kas semmoiselta se näytti ilokestissä maisterin.
*Rinaldo*. Kyllähän se on niin, mutta... Mutta olla huomenna poissa kevätjuhlasta... Kas, tuossa tulee Musta Joonas. Minä luulin rosvojutun olevan jo lopussa. *Mogrebina*. Missä sinä olet ollut niin kauan, Josef? *Musta Joonas*. Se on niin, että että että minä kävin maisteri Basin luona, ja hän käski minua tulemaan tänne. Vai olit sinä maisterin luona?
Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen, hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen: tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on, sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.
Teitä oli täällä samaan aikaan kolme orpoa, Antero, Karoliina ja Emma. Lukkarikin kuoli samana talvena ja vähää ennen kuin pastori. Karoliina ne muistaa nämä, mutta te Emman kanssa ette muista. Muistanhan minä sen, kun maisterin kanssa... No elkäähän nyt toki teititelkö toisianne, lapsuuden leikkitoverit. Muistanhan minä toki sen, kun Anteron kanssa kävimme marjassa.
"Maisterin? Siis harhateille joutunut ylioppilas?" Helmi vaipui ajatuksiinsa; uteliaisuus, vaimon perisynti, alkoi saada hänessä valtaa. Usein ollen yksinänsä ajatteli hän tuota matami Raskin ehdokasta, ja näin oli Antti-maisterimme hyvällä tiellä tuntemattomana pujahtaa jollei juuri Helmin sydämeen niin kumminkin hänen mielikuvitelmaansa. Aika kului, viikot vierivät.
Siellä mailla sinä varmaankin kerrot taas sille maisterin väelle, miten minä olen onnettomassa tilassa ja miten meidän lakkomme menee yhä vaan päin seiniä! Tottapa puhuisinkin! vastasi Julia tosissaan. Sinusta tulisi vielä mahdollisesti ihminen, jos jättäisit kaikki semmoiset hullutukset. Se sinun täytyy myöskin luvata ja tehdä, muuten muista...! Uhkaatko? naurahti Aarnio. En!
Kun hän näki maisterin rouvan katselevan salin akkunasta, juoksi hän akkunan alle ja kysyi: "Emmekö saa vaunua ulos, että saamme viedä Annin kadulle?" "Sano Elsalle, että hän tulee ottamaan vaunun." Elsa kuulikin rouvan käskyn ja juoksi sisälle. Tekla, se oli tytön nimi, jäi niin kauvaksi lasten luo.
Päivän Sana
Muut Etsivät