Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pyydän nöyrimmästi anteeksi. Mutta Hilleri sanoi herra maisterin käskeneen minua. HURMERINTA. Onko tuo viereinen huone vapaa? TARJOILIJANEITI. On, on. Ja se on järjestyksessä ja erittäin kaunis huone ja rauhallinen. HURMERINTA. Minä otan sen. Ja tämän huoneen saatte järjestää ja laittaa minulle toiseksi. TARJOILIJANEITI. Heti paikalla, herra maisteri.
Mutta luultavasti oli nuo seitsemän pientä Vesipisara-neitiä kantanut hänet nöyrästi takaisin, kuten olivat vieneetkin, sillä kun hän heräsi sängyssään, paistoi aurinko häntä suoraan silmiin. Samassa kuului maisterin ääni ovella: Ylös, laiskuri! Varma on valmiina lähtemään Kaunissaareen! Kaunissaareen?
Aikoi antaa paperossin takaisin, mutta tuttava oli jo kotelonsa sulkenut, niin että maisterin täytyi pitää paperossia kädessään. No, ja tulta myös, sanoi tuttava ja otti kynttilän pöydältä tarjoten sitä maisterille, samalla kuin itse siitä sytytti. Minä herätän tarpeetonta huomiota, jos en sytytä, ajatteli maisteri ja sytytti.
Seuraavana aamuna päivän valjetessa ajoi pihalle vanha köyryselkäinen maalaisukko. Kärryissä istui myöskin erinomaisen sievä punaposkinen neitonen. Neiti laskeusi alas ja kiiruhti maisterin kyökkiin, jossa Katri oli jo kotvasen odotellut lähtöön valmiina. Kyökissä oli myöskin Elsa. Neiti katsahti Elsaa ja kohta tarttui syliksi häneen ja puristi vahvasti.
Mitäs Kaaperi näin myöhään on liikkeellä?" tiedustin minä. "Hm! näin maisterin huoneessa vielä tulta, niin " "Tulta! Kuka hullu keskellä kesäsydäntä tulta polttaisi", sanoin minä kummastuneena tuosta valheesta ja vieläkin äreänä lukemiseni keskeyttämisestä. Kaaperi joutui hämille eikä osannut vastata mitään, seisoi vain oven suussa lakkiansa pyöritellen.
»Että olitte maisterin kanssa menneet siitä ohitse jäälle päin. Hän niin kummasteli, ettei rouva silloin vielä ollut kotona ja tahtoi, että rehtorin pitäisi lähteä hakemaan.» »Mihin aikaan se oli?» »Tuossa seitsemättä käydessä, koska löi kello kuus juuri siinä, kun Leisténiin menimme.» »Kuuliko Miina, mitä rehtori vastasi rouva Leisténille?»
Maisterin kanssa täytyi Ellin olla yhdessä niinkuin aina ennenkin, ja kun maisteri ei enää koskaan pyrkinyt häntä aluksi puhuttelemaan ja kun hän, jos sattuivat kahden kesken joutumaan, aina lähti pois jonnekin, niin Elli vähitellen tähän tilaansa tottui.
Elsa ei tahtonut vastata siihen, vaan hienonsi kuoret sanan puhumatta. hänen mielestänsä oli Katri taitavan näköinen, mutta taisipa hänessä olla ivailijan ja panettelijan vikaa, eikä se ollut Elsan mieleen. Paitsi sitä oli näiden hienontaminen juuri hänen tehtävänsä niin pienessä ruokalaitoksessa kuin maisterin.
Samalla kun tämä hälinä oli kartanolla, saapuivat sinne kyytirättäri ja lautamies, jotka olivat palausmatkalla erästä karanutta rosvoa etsimästä. Hekin riensivät, lasten huudon johdosta pirttiin, tapasivat maisterin vesiammeesta ja pelastaaksensa hänet hukkumasta, ottivat hänen syliinsä, kantoivat kartanolle ja veivät vankilaan!
Lauri, Anni ja Annin veli jäivät kolmen kesken, mutta maisterin johdolla oli pojasta tullut uuttera kasvien tutkija: hänkin katosi metsään hakemaan harvinaisempia kasveja, ja niin jäivät Anni ja Lauri yksikseen. Silloin he istahtivat jollekin kauniille paikalle. "Kertokaa, maisteri, nyt jotakin." "Mitäpä minä osaisin kertoa?"