Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
"Ei ei suinkaan!" vastasi tämä, ollen nähtävästi aivan hämillään; "mutta eihän kiesissä ole tilaakaan kuin kahdelle ... ja kyytimies..." "Jääköön hänkin tänne ja ajakoon maisterin kanssa, kun vaunu on korjattu, taikka jos luulee viipyvänsä liian kauan, niin käyköön, koska hän, paitsi käyntipalkkaa, saa lukea itsellensä juomarahojakin."
Myssypäinen kätilö-mummo toi Henrikille hymyillen tohvelit ja sytytti pöytälampun. Käski maisterin panna maata tuonne ylähuoneeseen, mutta kun minä kerroin, että maisteri sanoi tahtovansa valvoa, sanoi hän olevansa siitä hyvillään puhui kätilö. Ja sanokaa, etten ummista silmiäni ennenkuin kaikki on onnellisesti päättynyt, ja että olen valmis auttamaan, jos vaan suinkin missä voin.
Maisteri katseli vaatteitaan ja saappaitaan, ja kun ei niissä mitään moittimista huomannut, niin ei sanaakaan virkkanut. Omassa työhuoneessaan hän yllensä puki ja otti sauvan etehisen nurkasta käteensä ja alkoi astua ulos. Maisterin mentyä alkoivat rouva ja Elsa puhdistaa maisterin työhuonetta.
Elsa toimiskeli Katrin apuna kyökissä, vaikka kätensä olivatkin hyvin väsyneet, kun oli saanut kantaa maisterin poikaa joltisenkin pitkän matkaa.
Hän nousi istualle sohvalla ja hieroi silmiänsä, mutta hän luuli sen kumminkin olevan unta. Ei, unta se ei enään ollut sillä seinän takaahan se ääni kuului. "Ihan sama ääni kuin silloinkin! Olleeko hän sama mieskin?" tuumi mamseli itsekseen. Mamseli veti kellonnauhaa. Elsa tuli sisään juoksujalassa. "Tiedätkö sinä Elsa, kuka vieras tuolla on Isakki-herran kamarissa?" "Maisterin isä."
Sitä pitää kirkossa kuuluttaa», sanoi hän minulle eikä, pöllö, osannut kannesta lukea maisterin nimeä. Mitäs te silloin? Mitäkö minän En muuta kuin lähdin itsekseni paimeneen, itkien, kun ei nyt ollut, millä aikansa siellä kuluttaisi. Minä ajoin karjan koleaan korpeen ja ajattelin, että olkoot!
Maisterin viimeinen "purpuri" meni päin mäntyä; hän vikureerasi aivan uunin taakse ja sinne hän jäi hän kaatui uhraten voimansa kansallisuuden- ja isänmaa-aatteen eteen! Sehän on suomalaisen pyhin velvollisuus, kuten hän puheessaan sanoi.
"On," vastasi hän, juoksi sitte huoneesensa ja tuli heti takaisin tuoden avaimen, jonka hän itse otti esiin ja asetti maisterin oveen. Heti tempaisi komisarius sen selälleen, ja nyt huusi ruununpalvelia peljättävällä äänellä: "Seisokaa, rosvot!" Mutta kun nyt morsian tuli lamppunensa ovelle, ei siellä nähty ainoaakaan rosvoa.
Kulloin muistan niin siistin, mutta nyt olen unhottanut. Hyvästi herrasväki!" sanoi ukko. Mummokin erkani kotiinsa, ja maisterin herrasväki alkoivat verkalleen astumaan kaupunkiin käsin. Matti seisoi kalliolla, katsellen kauvan menijöiden jälkeen. Eräs velvollisuus. Kun menijät olivat kadonneet ja Matti yksikseen jäänyt, tirkisteli hän ukon tölliä kauvan aikaa ja pistäytyi mummon pihaan.
Yks sentään nurkkahan tuonne on hiipinyt hiljakseen, Hän tuskin on tilkkoa juonut, enin istunut itsekseen: Tuli maalta hän tuonoin vasta, ylioppilas nuori hän on, Sukulaisena maisterin tänne pääs seurahan hienoston.
Päivän Sana
Muut Etsivät