Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Sillä Suomi on köyhä, ja sitä pitää auttaa, tehdä työtä sen parhaaksi, minkä voi. Mutta niitä on paljon, joille isänmaa ei ole minkään arvoinen ... ne sen kieltä vainoavat, halveksivat sen varsinaista kansaa... Niin vaelsivat maisterin isänmaalliset mietteet, mutta repaleinen pikku poika oli hänet keksinyt ja juoksi hänen jälessään... Etkö sinä osaa suomea, poika ... pyydä suomeksi niin saat.
Presidenti kehui viiniä suureen ääneen; vaan hovisaarnaajan ja rakkaan Wennergrénin, erään hyvänlaisen maisterin, mielestä veti tuo hyvä viini suun väärään. Samaan aikaan istuivat mummo, äiti, Stiina ja Erkki pienessä Veräjätuvassa, syöden viiliä suuresta pytystä, nauraen ja leikkiä laskien. Keillä hauskin oli? Oli talvi, ihan niin kuin kertomuksemme alussa.
Kun toinen meni, niin ei jäänyt toinenkaan; sekin pohjalainen tyttö hankki itsellensä toisen paikan ja niin he molemmat muuttivat maisterin herrasväeltä pois. Huolimatta siitä, kuka heidän seuraajaksensa tuli, ottivat he tavalliseen aikaan ulos palkkansa ja vapautensa. Vapaapäivikseen menivät he mummon luo Punavuorille, ja käyttivät aikansa sangen ahkeraan vaatteidensa parantelemiseen.
"Noh, mikä hän sitten on miehiänsä?" "Mikäkö hän on? Hän on suuri hulivili." "Hulivili? Mitäs minä hulivilillä te'en sulhaiseksi ja vielä vähemmin aviomieheksi?" "Mitä te'ette? Teidän pitää tehdä hänestä ihminen." "Kuinka se olisi mahdollista, ja kuka hän sitten on?" "Hänen nimeänsä en vielä sanokaan teille. Jahka minä ensin te'en hänestä maisterin, saatte te sitte tehdä hänestä ihmisen."
Nyt tuli viimeinkin eräs pitäjäläinen ajaen, ja kun tämä huomasi maisterin onnettomuuden, raapasi hän miettiväisenä korvallistaan, terävästi tarkastellen rikkounutta pyörää, jonka hän pian huomasi niin pahoin pilanomaksi, ettei sitä sepän avutta voisi korjata.
Tanssiessa Arvid ja Julia vetivät ihmisten huomiota puoleensa, he olivat niin ihastuttavia, että silmät väkisinkin heihin kiintyivät. Minä hyppäsin Maisterin kanssa, joka minua oli tanssimaan pyytänyt toivon kuitenkin ett'ei hän sitä tehnyt hajamielisyydestä. Me myöskin vedimme huomiota puoleemme, vaikka erityisellä tavalla.
Niin siinä kuvailtiin seurauksia maan kulusta ja tehtiin vastaväitteitä muihinkin pappilan maisterin ihmejutteloihin. »No menehän Jussi syömään, minä viiletän sen aikaa», arveli Erkki. »Siinä on pullossa viinaa, kun halunnet ottaa ruokaryypyn.» »Ankkurin vei!» kuului tukkilaisten huuto.
Maisteri oli köyhä mies, niinkuin Suomessa moni maisteri on. Köyhä hän oli, mutta ahkera: aina hän vaan luki ja luki. Ei hänellä enää ollut isää eikä äitiä eikä juuri ystäviäkään. Varakkaan kauppiaan talosta hyyräsi hän ullakkokamarin, ja siellä hän luki ja luki. Sitä paitsi oli hän oikein kelpo mies, lempeä ja hyväsydämminen. Semmoinen oli maisterin historia. Sirri oli hänen pieni koiransa.
"En minä raskitse sitä pois otattaa, ennen minä panen siihen vaikka mitä; kun saisin piipun hikeä, en sitä koskaan ennen ole pannut, mutta muutamat sanovat sillä päässeensä." Rouva juoksi maisterin luo ja kysyi: "Saattaako piipun hikeä panna hampaasen, kun sitä särkee?" "Kenen hammasta särkee?" "Mummon hammasta."
"Mitä mieltä olette siis, rupeanko keittäjäksi vaiko entiseen toimeeni?" "Minä tulen kanssasi, ja puhun rouvan kanssa." Mummo läksi Elsan kanssa maisterin asuntoon ja pian he olivat molemmat maisterin rouvan luona lastenkamarissa. Rouva, nähtyänsä Elsan ja mummon tulevan, meni heti mummoa vastaan, antoi kättä ja käski istumaan. "Mitäs kuuluu nyt mummolle?" kysyi rouva.
Päivän Sana
Muut Etsivät